Peltomaratti Värimatara Värimatara Värimatara

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Värimaratti

Asperula tinctoria

  • Heimo: Matarakasvit – Rubiaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lyhyt, pysty, kellanpunainen.
  • Korkeus: 25–45 cm. Varsi pystyhaarainen, 4-särmäinen, kalju, tyveltä kellanpunainen.
  • Kukka: Teriö suppilomainen, valkoinen, 3–4 mm leveä, yhdislehtinen, pitkätorvinen, 3-liuskainen. Verhiö puuttuu. Heteitä 4. Emiö yhdislehtinen, 2-vartaloinen, 2-luottinen. Kukinto laaja, harsu kerrannaisviuhko.
  • Lehdet: Säteittäisesti, alaosan kiehkuroissa 6, keskiosan 4 ja yläosan 2 lehteä; ruodittomia. Lapa tasasoukka–kapeansuikea, suippokärkinen, paksuhko, laita ehyt, hieman taakäänteinen.
  • Hedelmä: 2-osainen, kalju, nystermätön, musta lohkohedelmä.
  • Kasvupaikka: Kiviset mäet, pensaikot, pientareet. Kalkinsuosija.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.
  • Uhanalaisuus: Äärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu koko Suomessa, myös Ahvenanmaalla.

Värimaratti on vaatelias, lämpöä ja runsaskalkkista kasvualustaa vaativa arokasvi, joka esiintyy meillä muutamin paikoin Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Pellonraivaus lienee pirstonut esiintymiä ja nykyään osa kasvustoista uhkaa jäädä rakentamisen jalkoihin. Kasvupaikkojen pensoittuminen ja umpeenkasvu kutistavat valoa rakastavan lajin elintilaa entisestään. Värimaratista saadaan punaväriainetta kankaiden värjäämiseen. Arvokkaan kasvin tunsivat jo antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset. Myös sinikukkaista, maassamme satunnaisesti tavattavaa peltomarattia (A. arvensis) on käytetty kankaiden värjäykseen.

Värimatara

Rubia tinctorum

Luonnostamme tai puutahoistamme voi löytää vielä yhden mataroiden heimon värikasvin, värimataran, jota myös krapiksi kutsutaan. Värimatara on vihreänkeltakukkainen, soikealehtinen, karheavartinen (terävästi 4-särmäinen ja sukasikas), kiipeilevä, yli puoli metriä korkea, aiemmin värikasvina viljelty ja harvinaisena luontoon karkaava laji. Värimatara on ollut tärkeimpiä värikasveja Euroopassa. Siitä saatava punaväri, niin sanottu turkinpuna, oli kuuluisa ja arvostettu hyvän värinkestonsa ja kirkkaan, kauniin sävynsä ansiosta. Värimatarasta saatava väri vaihtelee viininpunaisesta purppuranpunaiseen.

Mataroiden väriaineet sijaitsevat pääasiassa niiden juurakoissa, tarkemmin sanoen juurakoiden kuoriosissa vapaina pigmentteinä ja sitoutuneina sokeriyhdisteisiin. Tusina kasveja voi hyvissä olosuhteissa tuottaa kasvukaudessa noin kolme grammaa tuoretta juurimassaa, joka kuivattuna painaa noin puolet vähemmän. Lankakilon värjäämiseen tarvitaan noin puoli kiloa kuivattua juurta. Mataran hentojen juurakoiden käyttäminen värjäykseen saattaa kuulostaa kohtuuttoman työläältä, mutta kasvien viljeleminen ja kerääminen suuressa mittakaavassa oli kaikesta huolimatta huomattavasti yksinkertaisempaa kuin eräiden punavärihyönteisten tai -nilviäisten kerääminen.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page