f. rosea

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Varputädyke

Veronica fruticans

  • Heimo: Ratamokasvit – Plantaginaceae
    (aiemmin Naamakukkaiskasvit – Scrophulariaceae)
  • Kasvumuoto: Monivuotinen varpu. Juurakko vaakasuora, haarainen.
  • Korkeus: 5–10 cm. Varsi koheneva, tyvi puutunut.
  • Kukka: Teriö lähes säteittäinen, tummansininen, 10–15 mm leveä, yhdislehtinen, 4-liuskainen, ratasmainen, lyhyttorvinen. Verhiö 4-liuskainen, liuskat karvaisia. Heteitä 2. Emiö yhdislehtinen, 1-luottinen. Kukinto lyhyt, niukkakukkainen, hedelmävaiheessa pitenevä latvaterttu. Kukkaperä tukilehteä pidempi.
  • Lehdet: Vastakkain, lähes ruodittomia. Lapa kapean vastapuikea, paksu, kiiltävä, kalju tai kaljuhko, ehytlaitainen tai joskus matalaan hampainen.
  • Hedelmä: Soikea, lanttokärkinen, litteähkö, n. 7 mm pitkä, leveyttään ja verhiötä pidempi, karvainen–kalju kota.
  • Kasvupaikka: Somerikot, kalliot, pahdat, tunturikankaat.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä, rauhoitettu koko Suomessa.

Enimmäkseen kasvit ovat joko puu- tai ruohovartisia niin itsestään selvästi, ettei tarvitse edes pohtia, kumpaan ryhmään jokin laji kuuluu. Toisinaan eteen tulee kuitenkin tapaus, joka ei selkeästi lukeudu kumpaankaan perustyyppiin. Varputädyke on tällainen puolivarpu, mikä ei ole kovin tavallinen ominaisuus kasvistossamme. Sen varret ovat puutuneet tyviosastaan, mutta kasvu- ja kukkaversot ovat ruohovartisia. Lajin ulkonäköä luonnehtivat myös pienet, nahkeat lehdet ja koko pienen verson epäsuhta suuriin kukkiin. Nämä kaikki ovat tunturikasvin ominaisuuksia ja varputädyke kasvaakin meillä harvinaisena vain Enontekiön suurtuntureilla. Yleisin se on puurajan yläpuolella, mutta voi sen löytää tunturikoivikostakin.

Pienikokoisen varputädykkeen huomaa helpoiten huomiota herättävien kukkiensa ansiosta. Teriön tumma juovitus ja rengas teriön nielun ympärillä toimivat mesiviittoina pölyttäjille, isot kirkkaanvalkoiset heteiden ponnet lisäävät omalta osaltaan kukan houkuttavuutta. Kookkaasta kukasta on helppo tarkastella kaikille tädykkeille yhteisiä sopeutumia pölyttäjiinsä, mehiläisiin ja kukkakärpäsiin. Hyönteinen tarttuu kukkaan laskeutuessaan sivuille sojottaviin heteisiin ja vetää ponnet turkkiaan vasten. Seuraavassa kukassa tämä sama kohta hyönteisestä osuu kukan keskellä olevaan emiöön. Kukin yksittäinen kukka on avoinna vain yhden päivän, mutta uusia kukkia avautuu pitkään ja kukinta kestää Lapin koko keskikesän.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page