© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Vehka

Calla palustris

  • Nimi myös: Suovehka
  • Heimo: Vehkakasvit – Araceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko lähes vaakasuora, suikertava, paksu. Usein laajoja kasvustoja muodostava.
  • Korkeus: 10–25 cm. Varsi pehmeä.
  • Kukka: Kehä surkastunut, kukka säteittäinen, n. 5 mm leveä. Heteitä tav. 6. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen. Kukinto tiheä, runsaskukkainen 2–3 cm pitkä puikelo; alaosassa 2-neuvoisia kukkia, yläosassa 1-neuvoisia hedekukkia. Kukinnon tukilehti valkoinen, ulkopinnalta vihertävä, puikea, pitkäkärkinen.
  • Lehdet: Tyvellä kierteisesti, pitkäruotisia. Tyvi tuppimainen. Lapa puikea, herttatyvinen, ehytlaitainen, kalju, kiiltävä.
  • Hedelmä: Punainen, kulmikas, mehevä n. 5 mm leveä marja.
  • Kasvupaikka: Korvet, luhtasuot, puronvarret, ojat, hetteiköt, mutaisten lampien rannat.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Vehka edustaa luonnossamme yksinään pääasiassa trooppista vehkakasvien heimoa. Monet suomalaiskotien suosituimmista huonekasveista, kuten kirjo-, viiri- ja huonevehkat, peikonlehti ja flamingonkukat ovat sen lähisukulaisia ja varsinkin kukinnossa on samaa näköä. Vehkan varsinaiset kukat ovat hyvin vaatimattomat: pienet, kehälehdettömät ja vihertävät. Kukinnon iso, valkoinen tukilehti nostaa sen viehättävyyttä ainakin ihmisen silmissä, ehkä se houkuttelee pölyttäjiäkin. Kukkien heikohko, ihmisnenään epämiellyttävä tuoksu ainakin houkuttelee runsaasti kosteikkojen kärpäsiä, kovakuoriaisia, ripsiäisiä ja jopa nilviäisiä kuten kotiloita. Kukista kehittyy meheviä marjoja, jotka kelluvat helposti uusille kasvupaikoille. Vanhemmiten marjat hajoavat, sillä siemenperien erittämä lima paisuu vettyessään ja murtaa lopulta kuoren paljastaen siemenet. Tahmean liman avulla siemenet saattavat takertua esimerkiksi vesilintuihin ja päästä uusille kasvupaikoille. Vehka levittäytyy paitsi siementen, myös helposti katkeilevien juurakonkappaleiden avulla ja jopa kokonaisena kasvustoista repeytyneinä lauttoina.

Vehkan kaikki osat marjoja myöten ovat myrkyllisiä, erityisesti juurakossa on myrkyllisiä yhdisteitä joiden koostumusta ei kaikilta osin tunneta. Keitettäessä tai kuivattaessa myrkyt kuitenkin häviävät ainakin valtaosin ja vehkasta onkin tehty pula-aikana sekä karjan rehua että leipäjauhojen jatketta. Juurakon ravintoarvo voi olla hämmästyttävän hyvä ja vehkan onkin sanottu olevan parasta hätäravintoa, mitä Suomen luonnosta voi saada. Vehkan juurakkojen keräämisestä on maininta jopa Kalevalassa. Kun Ilmarinen ryöstää Pohjolan nuoremman tyttären, tämä valittaa joutuneensa ”suolle karpalohon, vehkahan vesiperälle”. Vehkan upottavat ja kosteat kasvupaikat ovat kieltämättä usein hankalakulkuisia: vehka on raatteen ja kurjenjalan kanssa merkittävimpiä vesistöjemme umpeenkasvattajia. Vehka on varsin yleinen kosteikkokasvi Kainuun rajoille ja Oulun tienoille saakka, mutta harvinaistuu napapiirin tasalla. Yksittäisiä uskalikkoja kasvaa kuitenkin Pohjois-Lapissa asti.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page