Ruistankio Ruistankio Ruistankio Pellavatankio, C. alyssum

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Vehnätankio

Camelina microcarpa

  • Heimo: Ristikukkaiskasvit – Brassicaceae (Cruciferae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen (joskus 2-vuotinen) ruoho.
  • Korkeus: 15–40 cm. Varsi runsaskarvainen.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, kalpeankeltainen, n. 0,5 cm leveä; terälehtiä neljä, 3,5–4,5 mm pitkiä. Verholehtiä 4. Heteitä 6, joista 2 lyhyttä ja 4 pitkää. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 1-luottinen. Kukinto hedelmävaiheessa pitenevä terttu.
  • Lehdet: Kierteisesti, alalehdet ruodillisia, varsilehdet ruodittomia, sepiviä. Lapa nuolityvinen.
  • Hedelmä: Monisiemeninen, päärynämäinen, vastapuikea, vain vähän pullea, jo nuorena kovakuorinen, 4–6 mm pitkä litu, jonka kärjessä n. 2–3 mm pitkä ota. Lituperä yläviisto.
  • Kasvupaikka: Rautatiet, myllyt, satamat, kaatopaikat, joutomaat, joskus kylvönurmet.
  • Kukinta: Kesä–elokuu.

Tankiot ovat jo kauan sitten kasvaneet Kaakkois-Euroopan ja Lounais-Aasian koskemattomilla aroilla, mutta vasta ihmisen seuraan lyöttäydyttyään saavuttaneet nykyisen levinneisyytensä ja monimuotoisuutensa. Tankioita kutsuttiin aikaisemmin kitupellaviksi, mikä on myös tieteellisen nimen sananmukainen suomennos: ne muistuttavat pellavaa kasvutavaltaan ja lehdiltään, vaikka eivät olekaan tälle mitään sukua. Vehnätankiotakin on viljelty etenkin Venäjällä siemenistä puristettavan öljyn vuoksi. Öljyä käytettiin sekä ruokaöljynä että lamppujen polttoaineena. Myöhemmin peltopellava eri muotoineen syrjäytti tankiot viljelykasveina, mutta osa niistä jäi pellavapeltojen, osa eri viljapeltojen rikkaruohoiksi. Tankiot ovat erinomainen esimerkki kasvista, jossa joustava kantamuoto on luonnonvalinnan avulla kehittynyt – ihmisen myötävaikutuksella – suureksi joukoksi uusia muotoja. Suomesta voi tavata kolmea eri tankiota, jotka kukin ovat sopeutuneet eri viljelykasveihin ja näiden käsittelytapoihin. Tulkinnasta riippuen ne on katsottu joko eri lajeiksi tai (aiemmin) saman lajin alalajeiksi. Vehnätankion lisäksi ruistankio (Camelina sativa) on ollut maassamme melko yleinen, joskin viime vuosikymmeninä harvoin tavattu satunnaiskasvi. Pellavatankio (Camelina alyssum) oli pellavapeltojen rikkaruoho, joka pellavanviljelyn vähenemisen myötä on hävinnyt kasvistostamme.

Maatalouden muutokset ovat koetelleet tankioita raskaasti. Suurimpia muutoksia maatalousyhteisössä ovat olleet 1950-luvulla alkanut koneellistuminen, peltojen salaojitus laajassa mittakaavassa 1960-luvulta lähtien sekä samoihin aikoihin yleistynyt kemiallisten torjunta-aineiden käyttö. Peltojen rikkakasvilajisto muuttui ja ennen kaikkea niukkeni. Viljalaareissa kylvösiementen seassa talvehtineille tankioille tehokas, koneellinen siemenviljan puhdistus oli viimeinen naula arkkuun. Runsaimmin tankioita ja muitakin erikoisia rikkaruohoja on Suomessa tavattu venäläisen siemenviljan seassa kulkeutuneena. Nykyisin tankioita tapaa lähinnä harvinaisina satunnaiskasveina vilkkaasti liikennöidyillä lastaus- ja kaatopaikoilla.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page