© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Verikurjenpolvi

Geranium sanguineum

  • Heimo: Kurjenpolvikasvit – Geraniaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko vankka, vaakasuora, haarova, ruskeasuomuinen.
  • Korkeus: 20–50 cm. Varsi hieman särmikäs, karvainen, yleensä punertava.
  • Kukka: Säteittäinen, 30–40 mm leveä. Terälehtiä 5, tumman purppuranpunaisia, harvoin valkoisia, matalasti lanttokärkisiä. Verholehtiä 5, karvaisia, otakärkisiä, huomattavasti terälehtiä lyhyempiä. Heteitä 10. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 5-luottinen. Kukat yleensä yksittäin lehtihangoissa.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain. Tyvilehdet pitkäruotisia, kukintavaiheessa usein kuihtuneita; varsilehdet lyhytruotisia, korvakkeellisia. Lapa pyöreähkö, kiiltävä, kourasuoninen, syvään 7-liuskainen; liuskat kapeita, ehytlaitaisia, kärki 3-hampainen.
  • Hedelmä: 5-osainen lohkohedelmä, kärkiosa nokkamainen, kypsyessään rullalle kiertyvä. Hedelmykset (lohkot) sileitä, harvaan karvaisia.
  • Kasvupaikka: Kiviset rinteet, kedot, lehtoniityt, metsänreunat, kalliot. Myös koristekasvi ja viljelykarkulainen.
  • Kukinta: Kesä–heinäkuu.

Verikurjenpolvi on pääasiassa eurooppalainen laji, jonka luontaisen levinneisyyden pohjoisreuna juuri ja juuri yltää Suomeen. Korkeaa kesälämpötilaa ja kalkkipitoista alustaa vaativa laji kaunistaa näyttävällä kukinnallaan Ahvenanmaan ja lounaisen ulkosaaristomme katajikkoketoja ja niittytöyräitä. Alkuperäiskasvupaikkojen lisäksi lajia kasvaa muutamin paikoin myös Manner-Suomen rannikolla, jossa se lienee ainakin useimmiten vanha, ihmisen mukana kulkeutunut tulokas. Lisäksi lajia kasvatetaan puutarhoissa, josta se on joskus levinnyt luontoon tai jäänyt jäljelle, kun paikka on jäänyt hoidotta. Päiväperhoslajeistamme verikurjenpolvi on ravintokasvi ainakin lehto- ja ruskosinisiiven toukille.

Verikurjenpolvi on näyttävä vielä syvän purppuranpunaisen kukinnan jälkeenkin, sillä lehtien vihreä väri tummenee syksyllä voimakkaan karmiininpunaiseksi. Ruska-ajan väriloistosta voi saada aavistuksen jo kesällä yksittäisistä lakastuneista tai vahingoittuneista lehdistä. Ilmeisesti juuri räiskyvä syysväri pikemmin kuin kukkien puna tai juurakon väriaineet on antanut aiheen kasvin vereviin nimiin. Ennen vanhaan lajia kutsuttiin paitsi verikurjenpolveksi, myös veriruohoksi ja punaiseksi veriruohoksi; samoilla linjoilla on myös tieteellinen lajinimi sanguineum, ‘verinen’. Kansan keskuudessa verikurjenpolvea on käytetty muutamien muiden kurjenpolvien ohella verenvuodon tyrehdyttämiseen ja haavojen hoitoon.

Mikähän perhonen ruudussa 5?

Yritäppä tunnistaa. Jos ei onnistu, niin klikkaa tästä varmaa tietoa. Ja tästä uusi perhoskysymys.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page