© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Vesisätkin

Ranunculus aquatilis

  • Versio 1: Muunnokset: Ojasätkin (var. aquatilis), Purosätkin (var. diffusus)
  • Versio 2: Kyseessä onkin Ojasätkinryhmä (R. aquatilis -ryhmä). Sen lajit ovat Ojasätkin (R. aquatilis), Purosätkin (R. kauffmannii) ja vielä Hentosätkin (R. confervoides)
  • Heimo: Leinikkikasvit – Ranunculaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Vesikasvi.
  • Korkeus: 10–50 cm. Varsi vihertävä, haarova, usein juurehtiva, väh. 1,5 mm paksu.
  • Kukka: Teriö säteittäinen, valkoinen ja terälehtien tyveltä keltainen, tav. 1–2 cm leveä; terälehtiä viisi, 8–9 mm pitkiä, joskus toisiaan koskettavia. Mesikuopat terälehtien tyvellä sirppimäisiä–lähes pyöreitä. Verholehtiä 4–5. Heteitä tav. 15–20. Emiö erilehtinen, emejä 15–30. Kukat yksittäin lehtiä vastapäätä, pitkäperäisiä, vedenpinnan yläpuolella.
  • Lehdet: Kierteisesti, ruodillisia, korvakkeellisia. Uposlehdet hienoliuskaisia, liuskat rihmamaisia, harittavia, velttoja. Välimuotolehtiä usein. Kelluslehtien lapa pyöreähkö–munuaismainen, 3-liuskainen, sivuliuskat keskiliuskaa leveämpiä, pitkä- ja suippohampaisia. Kelluslehdet voivat puuttua. Maalla kasvaessaan lyhytruotinen, pienilapainen, jäykkä- ja möyheäliuskainen.
  • Hedelmä: Nuorena karvainen, vanhemmiten kalju, kurttupintainen, teräväreunainen, 1,1–1,9 mm pitkä pähkylä, kärjessä 0,1–0,3 mm pitkä ota. Pähkylöitä useita yhdessä.
  • Kasvupaikka: Ojat, lammikot, allikot, ojat, tervaleppäkorvet. Usein myös märällä maalla.
  • Kukinta: Kesä–heinä(–elo)kuu.

Sätkimet muodostavat leinikkien suuressa suvussa selkeästi erottuvan ryhmän valkokukkaisia vesikasveja. Tähän selkeys sitten loppuukin. Kasvupaikan olosuhteet tuovat paljon muuntelua sätkimien ulkoasuun, moninkertaiset kromosomistot vaikuttavat kasvien ulkoasuun ja perimältään erilaiset kannat risteytyvät keskenään – eri lajienkin risteytyminen taitaa olla suhteellisen yleistä. Ryhmän tulkinta on ryhmään perehtyneelle ammattikasvitieteilijällekin usein tuskastuttavan hankalaa, kasviharrastajasta puhumattakaan. Ja tietolähteistä riippuen lajien, alalajien ja muunnosten nimet, myös tieteelliset nimet vaihtelevat suuresti.

Vesisätkimestä esiintyy meillä kaksi muunnosta/lajia, molemmat vain eteläisessä Suomessa. Nopeasti lämpiäviin reheviin ojiin, lammikoihin ja lampareisiin sopeutunut yleisempi muunnos on suurikukkainen, useimmiten kelluslehdellinen ojasätkin. Vastaavasti viileämpiin, virtaaviin vesiin on kotiutunut lajin toinen muunnos, yleensä vaatimattoman kukattomana ja kelluslehdettömänä uposmuotona kasvava purosätkin. Monesti vesisätkin saattaa kasvaa myös rannan tuntumassa maamuotona, jonka ulkoinen olemus voi olla melko erilainen kuin vedessä kasvavien lajitovereidensa. Vaikka erot eri muotojen ekologiassa ovat selvät, niiden tunnistaminen toisistaan ja suvun muista jäsenistä ei ole aina helppoa. Toisinaan pääasiassa Pohjois-Suomen kirkasvetisissä joissa ja tunturijärvissä kasvava hento ja pienikokoinen, kelluslehdetön hentosätkinkin (R. confervoides) on yritetty lukea vesisätkimen muuntelun piiriin. Kaikin puolin pienempää kokoaan lukuun ottamatta vesisätkin muistuttaa myös isosätkintä (R. peltatus) ja risteytyy yleisesti sen kanssa – paikoin jopa suurin osa lähteikköjen sätkimistä vaikuttaisi risteymiltä. Sätkimien luotettavimmat lajierot löytyvät kukista – ikävä kyllä uposmuodot ovat usein tyystin kukattomia.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page