© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Vuohenkello

Campanula rapunculoides

  • Heimo: Kellokasvit – Campanulaceae
  • Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho. Juurakko suikertava, haarova, mukulallinen.
  • Korkeus: 20–90 cm. Varsi yleensä haaraton, liereä–tylppäsärmäinen, kalju–tankeakarvainen.
  • Kukka: Teriö kellomainen, 5-liuskainen, karvareunainen, nuokkuva, 20–30 mm pitkä, yhdislehtinen, sinipunainen. Verhiö yhdislehtinen, 5-liuskainen, liuskat kapean kolmiomaisia, taakäänteisiä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto runsaskukkainen, toispuolinen, tukilehdellinen latvaterttu.
  • Lehdet: Kierteisesti. Tyvilehdet pitkäruotisia, ylemmät ruodittomia. Ruoti enintään kapealti siipipalteinen. Lapa kapean herttamainen–puikea–suikea, epätasaisesti matala- ja tylppähampainen.
  • Hedelmä: Puolipallomainen, siirottavasti karvainen, ruskea, nuokkuva, tyvipuolelta avautuva kota.
  • Kasvupaikka: Puistot, puutarhat, tienvarret, joutomaat, pellon- ja metsänreunat, lehtomaiset metsät. Myös koristekasvi.
  • Kukinta: Heinä–syyskuu.

Vuohenkellon erottaa muista kellokasveistamme melko helposti pitkän, toispuolisen, nuokkuvakukkaisen kukintonsa avulla. Useimpien sukulaistensa tapaan vuohenkellollakin on nimikkoeläimensä. Nimen antajalla lienee ollut mielessään karjankello, ja kellokukat ovat saaneet nimensä teriön koon mukaan: isokukkaiset isoille eläimille, pienikukkaiset pienille.

Vuohenkello kasvaa alkuperäisenä Kaakkois-Euroopan ja Vähä-Aasian kivikkoisissa metsänreunoissa ja pensaikoissa. Ihmisen mukana se on kuitenkin levinnyt laajalle ja kotiutunut suureen osaan Eurooppaa. Vuohenkello on sukunsa harvoja hyötykasveja: sen mukulamaisen turpea juurakko on syötävä ja muistuttaa maultaan palsternakkaa. Myös lajin nuoria lehtiä on Pohjoismaissa ennen vanhaan syöty salaattina. Vuohenkello on perinteinen ja helppohoitoinen perennakasvi. Järjestelmällisyyttä rakastavalle puutarhurille laji voi olla paha rikkakasvi levitessään pikku hiljaa yhä laajemmalle suikertavan juurakkonsa avulla. Vuohenkello leviää helposti myös siemenestä ja päätyy uusiin paikkoihin esimerkiksi heinäsiemenien, mullan- ja maansiirtojen mukana. Vuohenkello onkin kotiutunut luontoomme, mm. tienvarsille, joutomaille ja lehtomaisiin metsiin.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page