© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Vuonankaali

Valerianella locusta

  • Nimi myös: Rantavuonankaali
  • Heimo: Kuusamakasvit – Caprifoliaceae
    (aiemmin Virmajuurikasvit – Valerianaceae)
  • Kasvumuoto: 1-vuotinen (syysyksivuotinen) ruoho.
  • Korkeus: 5–20 cm. Varsi koheneva, puolivälistä haarova, 4-särmäinen, kalju.
  • Kukka: Teriö lievästi vastakohtainen, vaaleansininen–valkoinen, n. 1–2 mm leveä, yhdislehtinen, suppilomainen, 5-liuskainen. Verhiö pieni. Heteitä 3. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 3-luottinen. Kukinto tiheä sarjamainen kerrannaisviuhko.
  • Lehdet: Tyviruusukkeena ja varrella vastakkain, ruodittomia. Ruusukelehtien lapa vastapuikea–pitkulainen, ehytlaitainen, varsilehtien lapa tasasoukka, laita joskus harvaan hampainen. Ruusukelehdet talvehtivia.
  • Hedelmä: Pyöreä, hieman litistynyt, 3-uurteinen, kalju (joskus harvakarvainen), kellertävä, 1,5–2,5 mm pitkä pohjuspähkylä.
  • Kasvupaikka: Merenrantaniityt, rakkolevävallit, merenrantakallioiden niittyjuotit, ratapihat. Myös viljelykasvi.
  • Kukinta: Touko–kesäkuu.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.

Rantavuonankaalin vuosi alkaa syksystä, jolloin sen siemenet itävät ja kehittyvät nopeasti pieniksi, talvehtiviksi lehtiruusukkeiksi. Seuraavana keväänä kehitys jatkuu niin nopeasti, että kasvi ehtii kukalle jo toukokuussa. Pienet, vaaleansiniset kukat ovat pääosin itsepölytteisiä, mutta toisinaan myös hyönteiset käyvät niiden minimaalisilla mesivarastoilla ja kuljettavat samalla siitepölyä kukasta toiseen. Hedelmät kypsyvät keskikesän alkupuolella ja kelluvat uusille kasvupaikoille ilmataskujensa avulla.

Suomessa vuonankaalin levinneisyys on hyvin suppea, keskittyen Ahvenanmaalle. Mantereen puolelta lajin saattaa löytää Varsinais-Suomesta Kemiön saaren etelärannalta ja lähisaarilta. Pohjoisrajallaan esiintyvän yksivuotisen lajin luontaiset, ilmastollisista tekijöistä aiheutuvat kannanvaihtelut saattavat olla suuria ja kasvi saattaa olla välillä aivan kadoksissa. Vuonankaaliesiintymät voivat olla myös luonnostaan lyhytikäisiä ja sijaita eri vuosina vähän eri paikoissa. Toisaalta laji on saattanut myös harvinaistua kasvupaikkojen osittaisen umpeenkasvun seurauksena. Vuonankaali esiintyy luonnossamme vain merenrannoilla, mutta etelämpänä se kasvaa myös pelloissa, puutarhoissa, kaatopaikoilla ja vastaavilla ihmisen luomilla kasvupaikoilla. Meiltäkin tunnetaan vakinaisen levinneisyyden ulkopuolelta muutamia satunnaislöytöjä, pohjoisin Oulusta. Rantavuonankaalin lisäksi Suomessa esiintyy harvinaisena satunnaiskasvina rikkavuonankaali (V. dentata). Laji kukkii myöhemmin kesällä ja sen kukat ovat punertavanvalkoisia.

Salaattivuonankaali

Valerianella locusta var. oleracea

Keski-Euroopassa vuonankaalia eli mâchea viljellään yleisesti talvikauden salaattina, jonka talvehtivia lehtiä voi kerätä ruokapöytään vielä vapun tienoilla. Laji menestyisi suomalaisillakin kasvimailla. Viljelyn pitäisi tapahtua kesällä ja sadonkorjuu myöhään syksyllä. (Liian varhainen istutus saa lajin kukkimaan aikaisin kesällä, mikä estäisi hyvän salaattiraaka-aineen tulon.) Vielä toistaiseksi salaattivuonankaalin viljely Suomessa on erittäin vähäistä.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja
Puita ja pensaita samasta heimosta

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page