Kuvat: ©Jouko Lehmuskallio
Vuorikuisma
Hypericum montanum
- Heimo: Kuismakasvit – Clusiaceae (Guttiferae)
- Kasvumuoto: Monivuotinen ruoho.
- Korkeus: 20–80 cm. Yksittäisvartinen. Varsi on lähes tai täysin haaraton, liereä, kalju.
- Kukka: Säteittäinen, 1,5–2,5 cm leveä. Terälehtiä 5, keltaisia, nystyttömiä, täplättömiä, juovattomia. Verholehtiä 5, suikeita, suippokärkisiä, ripsilaitaisia. Heteitä monta, yhdistyneet tyveltä kolmeksi kimpuksi. Emiö yhdislehtinen, 3-vartaloinen. Kukinto tiheä, lyhythaarainen viuhko.
- Lehdet: Vastakkain, ruodittomia. Lapa puikea, herttatyvinen, alta suonia ja reunoja myöten karheakarvainen, laitaosasta usein pikitäpläinen, ylimmät usein kuultotäpläisiä.
- Hedelmä: 3-lokeroinen kota.
- Kasvupaikka: Valoisat rinnemetsät ja jyrkänteet.
- Kukinta: Heinä–elokuu.
Vuorikuisma on rauhoitettu koko maassa.
Vuorikuisma on eteläinen, Euroopan ja Pohjois-Afrikan lauhkeiden alueiden kasvi. Lajin koillisin esiintymä on Suomessa, Lohjalla, Hormajärven pohjoispuolella. Täältä kasvi kerättiin museon kokoelmiin ensimmäisen kerran vuonna 1888 ja samoilta seuduilta useaan otteeseen myöhemminkin – jopa niin innokkaasti, että yksi esiintymä mahdollisesti taantui keräilyn johdosta. Onneksi vuorikuismaa ei kokoelmien kartuttamisinnossa kerätty viimeistä kasvia myöten. Nykyisin rauhoitettua lajia ei keräily uhkaa, mutta hyvin paikallisen vuorikuisman kohtalo riippuu suuressa määrin lomarakentamisesta. Suomen pienestä kannasta yli 90% sijaitsee kesämökkitonteilla tai tienpenkoilla. Paikallisten maanomistajien suhtautuminen lajiin on onneksi myönteistä ja tällä erää kuismakannan tulevaisuus vaikuttaa valoisalta. Valoisilta, jopa suorastaan paahteisilta etelärinteiltä kuivahkoista rinnemetsistä ja kallioiden jyrkänteiltä lajia kannattaakin etsiä – mökkiläisten kotirauhaa kunnioittaen.
Toisesta Suomessa esiintyvästä liereävartisesta kuismalajista, karvakuismasta (H. hirsutum), vuorikuisman erottaa kaljun varren, herttatyvisten lehtien ja ripsihampaisten verholehtien avulla.
