Etelänmunkki, J. laevis Etelänmunkki, J. laevis Iberianmunkki, J. crispa

© Copyright: Kuvat: Jouko Lehmuskallio.
All rights reserved.

Vuorimunkki

Jasione montana

  • Heimo: Kellokasvit – Campanulaceae
  • Kasvumuoto: 2-vuotinen, joskus 1- tai monivuotinen ruoho. Pääjuuri haaraton, toisinaan suomuinen, juurakkomainen.
  • Korkeus: 10–50 cm. Varsi koheneva–pysty, yleensä haarova, teräväsärmäinen, tyviosasta karvainen, yläosasta lehdetön.
  • Kukka: Säteittäinen, 6–15 mm pitkä. Teriö vaaleansininen, harvoin vaaleanpunainen tai valkoinen, yhdislehtinen, 5-liuskainen. Teriö ensin kapea, suppilomainen, liuskat aluksi yhdessä, erkanevat myöhemmin tyvestä alkaen, täysin auennut teriö tähtimäinen. Verhiö yhdislehtinen, 5-liuskainen, liuskat kapean kolmiomaisia, teräviä. Heteitä 5. Emiö yhdislehtinen, 1-vartaloinen, 2-luottinen, luotit sinisiä, esiinpistäviä. Kukinto yli 100-kukkainen, tiheä, mykerömäinen, 15–25 mm leveä, tyvellä suomumaisia tukilehtiä. Kukinnot yksittäin pitkien varsien päissä.
  • Lehdet: Kierteisesti, tyvilehdet lyhytruotisia, varsilehdet ruodittomia. Lehtilapa tasasoukan suikea–kapean vastapuikea, ehytlaitainen–harvaan matalahampainen, aaltoreunainen.
  • Hedelmä: Pyöreähkö, 5-särmäinen, vahvasuoninen, kärkipuolelta avautuva kota.
  • Kasvupaikka: Kalliot, hietikot, mäenrinteet.
  • Kukinta: Heinä–elokuu.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut.

Harvinainen vuorimunkki kasvaa siellätäällä eteläisessä Suomessa. Hajaesiintymiä on pohjoisempanakin ja Liperissä lienee lajin pohjoisin luonnonvarainen esiintymä. Vuorimunkki kuuluu eteläiseen, meille ilmeisesti Litorina-lämpökaudella levinneeseen lajistoon – levinneisyys käy melko hyvin yksiin tammen kanssa. Levinneisyysalueensa äärirajoilla sinnittelevä lajin mieluisimpia kasvupaikkoja ovat kuivahkot, aurinkoiset kallionlaet ja mäet. Sopivilla paikoilla se voi olla hyvinkin runsas. Vuorimunkki ei meillä näytä toistaiseksi sanottavasti hyötyneen ihmistoiminnasta, mutta jo Etelä-Ruotsin nummimailla se on tavallinen rikkaruoho ojanpenkereillä ja valtateiden varsilla. Suomessa vuorimunkki on alueellisesti uhanalainen laji.

Äkkiä katsottuna kukkiva vuorimunkki muistuttaa mykerökukkaisia kasveja tai purtojuuria. Kukinnossa on jopa tyvellä yksi tai useampi kiehkura suomumaisia ylälehtiä – selvä kehtomykerön piirre. Kukinto on kuitenkin mykerömäinen sarja ja yksittäisen kukan rakenne on kellokukkamainen: kukat ovat säteittäisiä, verhiö viisihampainen, teriö aluksi torvimainen, viisiliuskainen ja heteitäkin on viisi. Erotukseksi kellokukkien suvusta emiö on kaksilehtinen ja vastaavasti kota avautuu kahdella kärkiraolla.

Etelänmunkki

Jasione laevis

Munkkeja tunnetaan kaikkiaan 18 lajia (kasvitieteessä). Etelänmunkki on Suomessa luonnonvaraisena äärimmäisen harvinainen, sotatulokkaana maahamme saapunut, Keski-Euroopasta kotoisin oleva ja vuorimunkkia kovasti muistuttava. Sen alkuperäinen paikka Suomessa oli Kuusamo, mutta sitä on löydetty myös Pirkanmaalta. Molemmat munkit ovat myös koristekasveja, joiden siemeniä löytyy puutarhakaupoista. Vielä kolmattakin munkkilajia löytyy puutarhoistamme: iberianmunkki (J. crispa) on ainakin vielä pysynyt puutarha-aitojen sisäpuolella.

Muita saman heimon tai alaheimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page