0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, M. & W. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland). Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Etelänkiisla

Uria aalge

  • Heimo: Ruokit – Alcidae
  • Yleiskuvaus: Ulkosaariston merilintu. Muistuttaa ruokkia, mutta nokka ohuempi, terävä. Vatsa valkoinen, selkäpuoli ja pää mustanruskeat.
  • Koko: Pituus 38–46 cm, siipien kärkiväli 61–73 cm, paino 0,95–1,05 kg.
  • Pesä: Ei pesää. Muna paljaalla kalliohyllyllä muualla levinneisyysalueellaan, tai kivipaasien onkaloissa (Suomessa).
  • Pesiminen: Munii toukokuussa yhden munan. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 28–49 vrk. Emot ruokkivat poikasia pesään 27–30 vrk. Poikaset lähtevät pesästä lentokyvyttöminä, jonka jälkeen itsenäistyvät.
  • Esiintyminen: Koloniapesijä. Suurina yhdyskuntina Pohjois-Atlantin lintuvuorilla. Itämeren kanta (kuoli lähes sukupuuttoon 1800-luvun lopulla) pesii kivisillä kallioluodoilla. Lajin pesäpaikkojen rauhoitus (Gotlannin Karlsö vuonna 1880) on vaikuttanut kantojen palautumiseen. Pesinyt Suomessa Pernajan Aspskärillä vuodesta 1956 alkaen. Pesii vähälukuisena myös Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa. Nykyiseksi kannaksi Suomessa arvioidaan 40–130 paria.
  • Muutto: Syysmuutto pääosin elokuussa, paluu toukokuussa. Talvehtii eteläisellä Itämerellä.
  • Ravinto: Erilaiset merikalat kuten sillikalat, simput, tuulenkalat, turskat ym. Kuljettaa nokassaan tavallisesti vain yhtä kalaa, kala on pitkittäisasennossa.
  • Ääni: Kuuluvaa ulinaa, röhkinää ja korinaa, jonka sanotaan muistuttavan vihaisen koiralauman ärhentelyä.
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen, rauhoitettu myös Ahvenanmaalla.

Itämeren etelänkiislat kuuluvat rotuun U. a. intermedia. Lappiin on harhautunut Jäämeren rotua U. a. aalge.

Etelänkiisla on ruokkia ja satunnaisesti tavattavaa pohjankiislaa muistuttava merilintu, joka on tunnistettavissa pitkästä ja teräväkärkisestä nokastaan. Etelänkiislan yläpuolen (pää, kaula ja selkäpuoli) tumma väri ei ole musta vaan hyvin tummanruskea. Alapuoli on valkoinen ja kupeilla esiintyy epäselvää pitkittäisjuovitusta. Etelänkiislan ringvia -värimuodon linnuilla on silmän ympärillä valkoinen rengas, joka jatkuu ohuena juovana taaksepäin. (Itämeren kannasta 1% on ringvia -värimuotoisia.)

Etelänkiislan tumman siiven yläpuolella on kapea valkoinen juova kyynärsiiven takareunassa. Siiven alapuoli on siiven pituussuunnassa tumman ja vaalean kirjoma, kainalot ovat tummat. Talvipukuisen etelänkiislan päälaki on musta, posket ja kurkku valkoiset ja silmästä alkava kapea musta kieleke kaartuu taaksepäin poskelle. Nuori etelänkiisla muistuttaa talvipukuista, mutta sen kupeet ovat vähemmän juovikkaat ja niskassa on yleensä valkoinen kapea poikkijuova.

Etelänkiislan koivet ovat mustat, räpyläosa on ruskeasävyinen (mustahko). Pesimäaikana nilkka on koiraalla okranvärinen ja naaraalla kellertävä. Nokka on musta ja silmän värikalvo tummanruskea. Etelänkiisla istuu ruokin tapaan nilkka alustaa vasten.

Ikäennätys (ainakin Euroopassa regastettujen)

Vanhin Euroopassa rengastettu etelänkiisla oli iältään lähes 43-vuotias (regastettu Ruotsissa). Suomen vastaava luku on (oli vuonna 2010) lähes 32-vuotias.

Vertaa kalalokki, naurulokki, kuovi, merikotka ja harmaalokki.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page