0:00
0:00
Nuori harmaa- ja selkälokki Aikuinen lintu talvipuvussa

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, Kari Pihlaviita, Jouko Lehmuskallio, M., W. & F. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland), Pohjolan linnut värikuvin. Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Harmaalokki

Larus argentatus

  • Heimo: Lokit – Laridae
  • Yleiskuvaus: Suurikokoinen lokki, joka puvultaan muistuttaa kalalokkia. Nokka tukeva ja silmissä ”tuima ilme”. Nuori lintu kauttaaltaan ruskeankirjava.
  • Koko: Pituus 54–60 cm, siipien kärkiväli 123–148 cm, paino 640–1.700 g, koiras suurempi.
  • Pesä: Tehty huolellisesti kuivista heinistä, sammalista ja jäkälistä. Pesä avoimesti kalliorannan kalliohyllyllä, kivien välissä tai suolla mättäällä.
  • Pesiminen: Munii huhtikuun loppupuolelta alkaen 1–3(–4) munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 25–28 vrk. Poikaset lentokykyisiä 46–62 vrk:ssa.
  • Esiintyminen: Pesimälintuna kaikkialla merialueillamme, sekä järvillä Lappiin asti. Pesivänä myös soilla. Runsastunut viime aikoihin asti. Nykyiseksi kannaksi arvioidaan 30.000–40.000 paria.
  • Muutto: Talvehtii Itämeren etelärannikolla, Puolassa, Saksassa ja Tanskassa. Syysmuutto saattaa alkaa jo elokuussa ja voi jatkua joulukuulle asti. Kevätmuutto pääosin maalis–huhtikuussa. Kuuluu varhaisimpiin kevätmuuttajiin ja ensimmäiset yksilöt voivat palata jo helmikuussa. Leutoina talvina osa saattaa talvehtia Suomessa.
  • Ravinto: Kaikkiruokainen. Etsii ravintonsa usein kaatopaikoilta.
  • Ääni: Komeana kaikuva kaklatus, korkea ja kuuluva ”klioo”.
  • Uhanalaisuus: Elinvoimainen, rauhoittamaton suurimman osa vuodesta.

Harmaalokki on tavallisista lokkilajeistamme merilokin jälkeen suurin. Aikuisena se on selkäpuolelta siniharmaa, siivenkärjet ovat kalalokin tavoin mustat ja niissä on valkoiset kärkinipukat. Muuten harmaalokki on höyhenpuvultaan valkoinen. Nuori harmaalokki on päästä, kaulalta ja selkäpuolelta harmaanruskea kellertävin höyhenreunuksin ja täplin. Vatsapuoli on harmaanvalkoinen ja tiheästi ruskeajuovainen ja -täpläinen. Siipisulat ovat tummanruskeat (nuorella selkälokilla lähes mustat) ja sisemmät käsisulat muodostavat vaalean “luukun” (puuttuu selkälokilta).

Harmaalokilla on neljä ikäluokkaa ja useita pukuja. Toisesta talvesta lähtien sillä on harmaa selkä. Jalat ovat vaaleanpunaiset (vanha lintu) tai ruskeanharmaat (nuori lintu). Nokka on vaaleakärkisesti keltainen ja alanokan kulmassa on punainen täplä (vanha lintu), tai nokka on punertavatyvisesti tumma (nuori lintu). Silmän värikalvo (iiris) on vaaleankeltainen (vanha lintu) tai tummanruskea–vaaleankeltainen (nuori lintu). Alanokan kulman punainen täplä kehittyy kolmantena talvena.

Harmaalokit lentävät yöpymis- ja ruokailupaikkojen välillä usein korkealla ja auramaisissa muodostelmissa, minkä vuoksi parvet sotketaan joskus kurkiin.

Suomessa tavataan kahta harmaalokin sukulaislajia, aroharmaalokkia (L. cachinnans) ja etelänharmaalokkia (L. michahellis), joiden tunnistaminen vaatii kokemusta ja erittäin hyviä havainto-olosuhteita. Aikuisen etelänharmaalokin koivet ovat kirkkaan keltaiset.

Ikäennätys (ainakin melkein)

Harmaalokki piti pitkään Suomessa rengastettujen ja löydettyjen lintujen ikäennätystä. Paraisten kaatopaikalla vuonna 2006 tapettu lintu oli iältään 22 vuotta ja 11 kuukautta ollen tuolloin vahimmaksi todistettu regastettu lintu. Vuonna 2013 löydetty harmaalokki osoittautui 33-vuotiaaksi. Nykyisin etelänkiisla pitää ennätystä – ikä 35 vuotta.
Suomessa tehtiin ensimmäiset rengastukset 1913. Sadan vuoden aikana rengastuksia on tehty yli 10 miljoonaa ja havaintoja rengastetuista linnuista noin miljoona.
Vertaa kalalokki, naurulokki, kuovi, merikotka ja etelänkiisla.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page