0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: M., W. & F. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland), Pohjolan linnut värikuvin. Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Hernekerttu

Sylvia curruca

  • Tieteellinen synonyymi: Curruca curruca
  • Heimo: Kertut – Sylviidae
  • Yleiskuvaus: Pienikokoinen kerttu, selkä vaalean harmaanruskea, päälaki harmaa, poski tummanharmaa, kurkku valkoinen. Jalat lähes mustat.
  • Koko: Pituus 11,5–13,5 cm, paino 11–16 g. Pienin Suomessa pesivistä kertuista.
  • Pesä: Lähes aina katajassa tai kuusessa, tavallisimmin noin metrin (0,2–9 m) korkeudella. Rakennettu erittäin ohutseinäiseksi kuivista oksista, sideaineena seitti. Vuorattu jouhilla ja juurikuiduilla.
  • Pesiminen: Munii toukokuussa 3–7 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 12–15 vrk. Pesäpoikasaika 9–12 vrk.
  • Esiintyminen: Pesimälaji harvapuisissa, pensaikkoisissa metsissä Etelä-Lapin rajoille asti. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 200.000–300.000 paria.
  • Muutto: Yömuuttaja. Syysmuutto elo–syyskuussa, paluu touko–kesäkuussa. Talvehtii trooppisessa Itä-Afrikassa.
  • Ravinto: Selkärangattomat eläimet, marjat.
  • Ääni: Terävä naksahdus ”tsäk”. Laulu lyhyt säksättävä sarja (kuin ravistelisi paperipussia, jossa on kuivia herneitä).
  • Uhanalaisuus: Elinvoimainen, rauhoitettu.

Hernekerttu on kertuistamme pienin. Lajin tunnusmerkkejä ovat harmaa pää, valkoinen kurkku ja tummat ohjakset. Selkä on ruskeanharmaa ja vatsapuoli valkeahko. Sukupuolet ovat väreiltään identtiset. Hernekerttu muistuttaa pensaskerttua, mutta on lyhytpyrstöisempi, päältä harmaampi, alta valkoisempi ja siiviltä puuttuu punaruskea väri. Hernekertun koivet ovat tumman sinertävänharmaat, nokka on musta (alanokan tyvi vaaleampi) ja silmän värikalvo ruskeanharmaa.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page