0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki. Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Idänuunilintu

Phylloscopus trochiloides

  • Tieteellinen synonyymi: Seicercus trochiloides
  • Heimo: Uunilinnut – Phylloscopidae
  • Yleiskuvaus: Tiltaltin kokoinen, suhteellisen suuripäinen, siipijuovallinen uunilintulaji. Muistuttaa lapinuunilintua (P. borealis). Pitkä selvä silmäkulmanjuova.
  • Koko: Pituus 10–12 cm, paino 6–8 g.
  • Pesä: Hieman maanpinnan yläpuolella, kuusennäreessä, kannossa. Rakennettu heinistä ja sammalista. Vuorattu hienoilla korsilla ja vaaleilla höyhenillä. Avoimempi kuin pajulinnun (uunilinnun) pesä.
  • Pesiminen: Munii toukokuussa 4–8 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 12–13 vrk. Pesäpoikasaika 12–16 vrk.
  • Esiintyminen: Pesimälintuna rehevissä kuusi- ja sekametsissä Etelä-Suomessa, harvinaisena aina Kuusamoon asti. Kannan painopiste on kaakkoinen. Uustulokas, ensi havainto 1904. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 3.000–10.000 paria. Lajin runsaus vaihtelee kevään sääoloista riippuen.
  • Muutto: Yömuuttaja. Syysmuutto elo–syyskuussa, paluu touko–kesäkuussa. Talvehtii Kaakkois- ja Etelä-Aasiassa.
  • Ravinto: Selkärangattomat eläimet.
  • Ääni: Västäräkkimäinen ”tsli-vit”. Laulu muistuttaa rautiaisen säettä.
  • Uhanalaisuus: Elinvoimainen, rauhoitettu.

Idänuunilintu on suunnilleen lähisukulaisensa tiltaltin kokoinen uunilintulaji. Sen selkäpuoli on harmaasävyisesti vihertävä ja vatsapuoli harmaanvalkea ja yleensä ilman keltaista väriä. Siivellä on kapea valkoinen poikkijuova. Selvästi erottuva vaaleankeltainen silmäkulmanjuova on takaosasta levenevä. Idänuunilinnun kupeet ovat vaaleat ja käsisiiven ulottuma on lyhyt (käsisiiven esiin tulevien sulkien kärkien pituus verrattuna tertiaalien pituuteen). Koivet ovat harmahtavanruskeat–lyijynharmaat. Ylänokka on tummanruskea ja alanokka kellertäväsävyinen. Silmän värikalvo on tummanruskea.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page