0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, Kari Pihlaviita. Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Isolepinkäinen

Lanius excubitor

  • Heimo: Lepinkäiset – Laniidae
  • Yleiskuvaus: Pitkäpyrstöinen, rastaan kokoinen, harmaan, valkean ja mustan kirjava, pystyssä seisova varpuslintu.
  • Koko: Pituus 22–26 cm, paino 56–80 g.
  • Pesä: Usein männyssä, keskimäärin 2,5 m:n korkeudella. Rakennettu oksista, kasvien varsista, naavasta ja pajunvillasta. Vuorattu niinellä, valkoisilla höyhenillä ja poronkarvoilla.
  • Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 4–8 munaa. Pääasiassa naaras hautoo, haudonta-aika 14–18 vrk. Pesäpoikasaika 19–20 vrk. Emot pesällä hyvin hyökkääviä. Poikue pysyy koossa pitkään, jopa kaksi kuukautta.
  • Esiintyminen: Harvalukuinen pesimälintu Ahvenanmaata lukuun ottamatta koko maassa puoliavoimessa ympäristössä, useimmiten soilla. Kannan painopiste on pohjoinen. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 6.000–9.000 paria.
  • Muutto: Päivämuuttaja. Syysmuutto syys–lokakuussa, paluu huhtikuussa. Talvehtii Itämeren maissa ja Keski-Euroopassa. Talvehtii myös Suomessa (erityisesti hyvinä myyrävuosina).
  • Ravinto: Isot hyönteiset ja pienet selkärankaiset. Talvikuukausina saattaa saalistaa myös lintuja, erityisesti sini- ja talitiaisia. Säilöö ylimääräravinnon pistämällä sen kasvien piikkeihin ja puiden oksanhaaroihin.
  • Ääni: Pikkulepinkäismäinen säksätys ”ksä ksä”, laulu vaihtelevaa katkonaista visertelyä ja taitavia matkintoja.
  • Uhanalaisuus: Elinvoimainen, rauhoitettu.

Isolepinkäinen eli lapinharakka on pitkäpyrstöinen, rastaankokoinen ja tukevanokkainen. Sen siivet ovat mustat ja peitinhöyhenillä on suurehko valkoinen laikku. Pyrstö on musta valkoisin reunoin. Selkäpuoli on vaaleanharmaa ja vatsapuoli valkoinen. Vaaleassa päässä on musta ”rosvonaamari”. Nuori isolepinkäinen on ruskeanharmaampi ja sillä on heikkoa juovitusta yläperässä ja vatsapuolella. Isolepinkäisen koivet ja nokka ovat mustat ja nokan tyvi on hieman vaaleampi. Silmän värikalvo on tummanruskea.

Varoittava teurastaja

Isolepinkäinen on ruotsiksi varfågel ja norjaksi varsler. Nimet tarkoittavat varoittajaa. Haukanpyytäjät käyttivätkin aikoinaan isolepinkäistä tunturihaukkojen pyydystämiseen. Metsästyskojun katolle sijoitetun isolepinkäisen varoitusääni kertoi haukanpyytäjille saaliin läheisyydestä. Latinan Lanius on suomennettuna teurastaja ja kertoo lajin petolintumaisesta käyttäytymisestä (saaliseläimen pilkkominen ja oksiin ripustaminen).

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page