Yleiskuvaus
Pitkäpyrstöinen, rastaan kokoinen, harmaan, valkean ja mustan kirjava, pystyssä seisova varpuslintu.
Koko
Pituus 22–26 cm, paino 56–80 g.
Pesä
Usein männyssä, keskimäärin 2,5 m:n korkeudella. Rakennettu oksista, kasvien varsista, naavasta ja pajunvillasta. Vuorattu niinellä, valkoisilla höyhenillä ja poronkarvoilla.
Pesiminen
Munii touko–kesäkuussa 4–8 munaa. Pääasiassa naaras hautoo, haudonta-aika 14–18 vrk. Pesäpoikasaika 19–20 vrk. Emot pesällä hyvin hyökkääviä. Poikue pysyy koossa pitkään, jopa kaksi kuukautta.
Esiintyminen
Harvalukuinen pesimälintu Ahvenanmaata lukuun ottamatta koko maassa puoliavoimessa ympäristössä, useimmiten soilla. Kannan painopiste on pohjoinen. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 6.000–9.000 paria.
Muutto
Päivämuuttaja. Syysmuutto syys–lokakuussa, paluu huhtikuussa. Talvehtii Itämeren maissa ja Keski-Euroopassa. Talvehtii myös Suomessa (erityisesti hyvinä myyrävuosina).
Ravinto
Isot hyönteiset ja pienet selkärankaiset. Talvikuukausina saattaa saalistaa myös lintuja, erityisesti sini- ja talitiaisia. Säilöö ylimääräravinnon pistämällä sen kasvien piikkeihin ja puiden oksanhaaroihin.
Ääni
Pikkulepinkäismäinen säksätys ”ksä ksä”, laulu vaihtelevaa katkonaista visertelyä ja taitavia matkintoja.
Uhanalaisuus
Elinvoimainen, rauhoitettu.

Isolepinkäinen eli lapinharakka on pitkäpyrstöinen, rastaankokoinen ja tukevanokkainen. Sen siivet ovat mustat ja peitinhöyhenillä on suurehko valkoinen laikku. Pyrstö on musta valkoisin reunoin. Selkäpuoli on vaaleanharmaa ja vatsapuoli valkoinen. Vaaleassa päässä on musta ”rosvonaamari”. Nuori isolepinkäinen on ruskeanharmaampi ja sillä on heikkoa juovitusta yläperässä ja vatsapuolella. Isolepinkäisen koivet ja nokka ovat mustat ja nokan tyvi on hieman vaaleampi. Silmän värikalvo on tummanruskea.

Isolepinkäinen

Taksonomia

Luokka

Lahko

Heimo

Suku

Laji