0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, M. & W. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland). Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Kangaskiuru

Lullula arborea

  • Heimo: Kiurut – Alaudidae
  • Yleiskuvaus: Pienikokoinen, pyöreäsiipinen, lyhytpyrstöinen kiurulaji. Käsisiiven peitinhöyhenissä vaalea-tumma­vaalea kuvio. Nokka ohut. Pään kuviointi voimakasta, silmäkulmanjuovat yhtyvät niskassa.
  • Koko: Pituus 13,5–15 cm, paino 23–35 g.
  • Pesä: Maassa niukan kasvillisuuden suojassa. Rakennettu juurikuiduista, sammalista ja kuivista heinistä. Vuorattu karvoilla ja jouhilla.
  • Pesiminen: Munii huhti–toukokuussa 3–5 munaa, vain naaras hautoo, haudonta-aika 11–16 vrk, pesäpoikasaika 9–15 vrk.
  • Esiintyminen: Pesimälintuna kuivissa aukkoisissa mäntymetsissä Etelä-Suomessa. Harvinaisena Pohjois-Pohjanmaalle, Kainuuseen ja Pohjois-Karjalaan asti. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu 4.000–7.000 paria.
  • Muutto: Päivämuuttaja. Syysmuutto syys–marraskuussa, paluu maalis–toukokuussa. Talvehtii Keski-Euroopan länsiosissa, satunnaisesti myös Suomessa.
  • Ääni: Pehmeä, sointuva ”didliy”. Laulu pitkä, sointuva lullutteleva säe, usein esitetty laululennossa.
  • Ravinto: Siemenet, selkärangattomat eläimet.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu myös Ahvenanmaalla.

Kangaskiuru on kiuruista pienin kooltaan ja sillä on lyhyt, tumma pyrstö, jossa on pyrstön reunassa ja kärjessä ruskehtavanvalkoista. Kangaskiurun pää on voimakkaasti kuvioitu, sen silmäkulmanjuova on selvästi vaaleana erottuva ja silmäkulmanjuovat yhtyvät niskassa. Kangaskiurun päälaki on juovikas ja nokka ohut. Kangaskiurun käsisiiven peitinhöyhenissä on vaalea-tumma-vaalea kuviointi, joka näkyy myös lentävästä linnusta. Kangaskiuru on selkäpuolelta ja rinnasta juovikas/täplikäs. Kangaskiurun koivet ovat kellertävät, ylänokka on tummanruskea ja alanokka vaaleampi. Silmän värikalvo on ruskea.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page