0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki. Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Kaulushaikara

Botaurus stellaris

  • Heimo: Haikarat – Ardeidae
  • Yleiskuvaus: Piilotteleva, harvoin nähty ruovikoiden pesimälintu. Suurikokoinen kellanruskea haikara. Lennossa leveät, siivet, lyhyehkö kaula, jalat ulottuvat pyrstön yli.
  • Koko: Pituus 69–81 cm, siipien kärkiväli 100–130 cm, paino 870–1.940 g.
  • Pesä: Laakea, yllättävän pieni linnun kokoon nähden (pienempi kuin nokikanan pesä). Kyhätty huolimattomasti lyhyistä edellisvuotisista ruo’onpalasista. Sijaitsee matalassa vedessä yleensä tiheässä järviruokokasvustossa.
  • Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 5–7 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 25–26 vrk. Poikaset saattavat jättävät pesän jo 10 vrk:n ikäisinä ja saavuttavat lentokyvyn 50–55 vrk:ssa.
  • Esiintyminen: Pesimälintuna eteläisessä Suomessa rehevissä ja laajoissa ruovikoissa. Runsastunut, nykyiseksi kannaksi arvioitu 1.000–1.500 paria.
  • Muutto: Yömuuttaja. Syysmuutto elo–lokakuussa, paluu maaliskuun alusta lähtien. Talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa sekä Afrikassa.
  • Ravinto: Kalat, sammakot ja linnun poikaset.
  • Ääni: Tunnetaan parhaiten reviirihuudosta, joka on kauaskantava (jopa yli 5 km), matala, sumusireenimäinen puhallus, joka toistuu 3–5 kertaa.
  • Uhanalaisuus: Elinvoimainen, rauhoitettu.

Kaulushaikara on pitkittäisjuovaisesti ruskean-, keltaisen- ja mustankirjava haikaralintu (tai uusimpien määritelmien mukaan pelikaanilintu, Pelicaniformes, kun puhutaan lahkosta). Tyypillistä kaulushaikaralle on sen tikarimainen nokka ja melko pitkät jalat. Lentoon lähtiessään kaulushaikara pitää pitkää kaulaansa aluksi ojennettuna, mutta vetää pian kaulansa kasaan ja ojentaa jalkansa taakse harmaahaikaran tavoin. Siivet ovat kuperat ja pyöreäpäiset. Siiveniskut ovat nopeammat kuin harmaahaikaran. Kaulushaikaran nokka ja jalat ovat vihreänkeltaiset ja silmän värikalvo on keltainen.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page