0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, Jouko Lehmuskallio, M. & W. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland). Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Keltavästäräkki

Motacilla flava

  • Heimo: Västäräkit – Motacillidae
  • Yleiskuvaus: Alapuolelta keltainen västäräkki. Västäräkeistä sopusuhtaisin ja lyhytpyrstöisin. Selkä oliivinruskea. Kapeat siipijuovat vaaleankeltaisia tai harmaanvalkeita.
  • Koko: Pituus 15–16 cm, paino 15–23 g.
  • Pesä: Tavallisesti mättään kupeessa. Rakennettu kuivista korsista ja sammalista. Vuorattu jouhilla, karvoilla ja muutamilla höyhenillä.
  • Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 4–7 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 12–14 vrk. Pesäpoikasaika 11–13 vrk.
  • Esiintyminen: Pesii koko maassa kosteikkojen tuntumassa. Kannan painopiste on pohjoinen. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 500.000–840.000 paria. Laji on taantunut voimakkaasti erityisesti Etelä-Suomessa.
  • Muutto: Päivämuuttaja. Syysmuutto elo–syyskuussa, paluu huhti–toukokuussa. Talvehtii trooppisessa Afrikassa.
  • Ravinto: Selkärangattomat eläimet.
  • Ääni: Heleä ”vtsie”, laulu kutsuäänen toistelua.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä, rauhoitettu.

Keltavästäräkki muuntelee maantieteellisesti hyvin paljon ja sitä esiintyy Euraasialaisella esiintymisalueellaan useana eri rotuna. Rodut luokitellaan kahdeksi suurryhmäksi lähinnä koiraiden pään värityksen perusteella. Eri roduilla on runsaasti päällekkäisiä esiintymisalueita, joilla rotujen risteymät ovat tavallisia. Suomessa tavataan pesivänä kaksi keltavästäräkin rotua. Etelä-Suomessa esiintyvät keltavästäräkit ovat pääosin rotujen risteytymäkantaa (Motacilla flava X thunbergi). Nimirotu (M. f. flava) kuuluu keltapäisten keltavästäräkkien suurryhmään. Nimirodun yksilöiden pään pohjaväri on keltainen ja koirasyksilöillä on keltainen silmäkulmanjuova. Pohjois-Suomessa pesivän rodun (M. f. thunbergi) koirailla päälaki on liuskeenharmaa ja silmäkulmanjuova puuttuu.

Suomessa pesivien keltavästäräkkien naaraat ovat hyvin toistensa kaltaisia ja niiden määrittäminen rodulleen on hankalaa. Aikuisen keltavästäräkkikoiraan koko alapuoli on kesäpuvussa kirkkaankeltainen ja selkä vihertävä. Naaraan väritys on hailakampi ja himmeämpi. Vatsapuoli on vaaleankeltainen, pää ja selkäpuoli ovat harmaanruskean sävyiset. Syksyllä molemmat sukupuolet ovat hailakanvärisiä. Nuorella linnulla vatsapuoli on kellanrusehtava. Sillä on leveä kellertävä silmäkulmanjuova, ruskehtava kurkkuvyö ja keltainen alaperä. Keltavästäräkin pyrstö on kaikissa puvuissa valkoreunaisesti musta. Nokka ja koivet ovat mustat ja silmän värikalvo on tummanruskea.

Keltavästäräkki voidaan sekoittaa meillä satunnaisesti vierailevaan sitruunavästäräkkiin, jolla on kuitenkin kaikissa puvuissa harmaa selkä ja siivellä kaksi leveää ja puhtaanvalkeaa juovaa. Keltavästäräkin kaksi siipijuovaa ovat kapeita ja usein väriltään vaaleankeltaisia tai harmaanvalkeita.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page