0:00
0:00
Täytetty koskikara Luonnontieteen museossa

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, Jouko Lehmuskallio, M. & W. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland). Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Koskikara

Cinclus cinclus

  • Heimo: Koskikarat – Cinclidae
  • Yleiskuvaus: Mustavalkea, virtaavien vesien ääressä viihtyvä, tukevarakenteinen, lyhytpyrstöinen ja tukevajalkainen, noin kottaraisen kokoinen lintu. Pään, niskan ja vatsapuolen väritys hyvin tummanruskea (näyttää mustalta), kurkku ja rinta vatsaan asti valkea.
  • Koko: Pituus 17–20 cm, paino 55–73 g.
  • Pesä: Virtaavan veden äärellä, kalliohalkeamassa, silta-arkussa, pöntössä. Pesä suuri, umpinainen, missä aukko toisella sivulla. Rakennettu vesisammalista, vuorattu kuivilla lehdillä ja korsilla.
  • Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 3–6 munaa. Naaras hautoo, haudonta-aika 14–18 vrk. Pesäpoikasaika 18–25 vrk, pesästä lähtiessään poikaset uivat ja lentävät jo hyvin.
  • Esiintyminen: Suomen pesimäkannaksi arvioitu 250–350 paria. Pesimälintuna kirkasvetisten koskien laji Pohjois-Suomessa. Etelä- ja Keski-Suomessa harvinainen pesimälaji. Suomessa kuitenkin talvehtii 5.000–10.000 pääosin Pohjois-Norjasta (Norjan kansallislintu) ja Ruotsista muuttanutta yksilöä.
  • Muutto: Yömuuttaja. Ilmestyy Etelä-Suomeen loka–marraskuussa, palaa pesimäalueilleen maalis–huhtikuussa. Etelä- ja Keski-Suomessa talvehtivat linnut ovat todennäköisesti Norjan ja Ruotsin pesimäkannan yksilöitä.
  • Ravinto: Selkärangattomat eläimet, joita etsii virtapaikoista sukeltamalla. Joskus myös pienet kalat
  • Ääni: Sirahtava, keltasirkkumainen ”sritt”, laulu kaunista ja kirkasta viserrystä.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu.

Koskikara on mustavalkea virtaavien vesien ääressä viihtyvä, tukevarakenteinen, lyhytpyrstöinen ja tukevajalkainen, noin kottaraisen kokoinen lintu. Pään, niskan ja vatsapuolen väritys on hyvin tummanruskeaa (näyttää mustalta), kurkku ja rinta ovat vatsaan asti valkeat ja selkäpuoli ja lyhyt pyrstö ovat himmeän mustat. Nuori koskikara on selkäpuolelta lyijynharmaa tummemmin höyhenkärjin ja alapuolelta kellertävänvalkoinen tummin höyhenreunoin. Koskikaran koivet ja nokka ovat tummanruskeat ja silmän värikalvo on ruskea.

Koskikara kuuluu varpuslintujen suureen lahkoon, ollen niistä ainoa, joka sukeltaa. Sen höyhenpuku pysyy vesitiivinä pyrstön tyvessä olevasta rauhesesta erittyvän rasvan ansiosta, jota lintu sukii höyheniinsä.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page