0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki. Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Lampiviklo

Tringa stagnatilis

  • Heimo: Kurpat – Scolopacidae
  • Yleiskuvaus: Kurppiin kuuluva kahlaaja, joka tuo mieleen minikokoisen valkoviklon. Lennossa näyttää pieneltä valkoviklolta tasaisen tummien siipien, valkoisen yläperän ja selkäkiilan takia. Nokka hyvin ohut ja suora. Jalat pitkät.
  • Koko: Pituus 22–25 cm, siipien kärkiväli 55–59 cm, paino 43–120 g.
  • Pesä: Matala syvennys maassa veden lähellä, kasvillisuuden kätkössä. Pesämateriaali kuivaa heinää.
  • Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 4 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika ja poikasten lentokykyisiksi kehittymisen aika tuntematon. Poikaset pesäpakoisia, etsivät itse ravintonsa jo hyvin pieninä.
  • Esiintyminen: Kaakkoinen laji, jota tavattu Suomessa 1950-luvulta lähtien. Pesimäympäristönä alavat ja kosteat niittyrannat. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 0–5 paria.
  • Muutto: Tavataan toukokuusta syyskuun alkuun. Muuttaa Itä-Euroopan kautta Afrikkaan ja Lähi-Itään.
  • Ravinto: Selkärangattomat eläimet.
  • Ääni: Vaimea ja hento ”tiu”.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu.

Lampiviklo on liroa isompi ja punajalkavikloa pienempi, sirotekoinen ja pitkäkoipinen kahlaaja. Lampiviklo on päältä ruskeankirjava ja vatsapuolelta valkoinen. Pää ja kaula ovat täplikkäät. Nokka on neulamaisen hento. Jalat ulottuvat lennossa pitkälle pyrstönkärjen yli ja yläperästä takaselkään ulottuva valkoinen kiilakuvio on huomiota herättävän selvä. Lampiviklon koivet ovat vihertävät ja nokka sekä silmän värikalvo ovat tummanruskeat.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page