0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, Jouko Lehmuskallio, Reima Kekäläinen, M., W. & F. von Wright: Pohjolan linnut värikuvin. Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Laulujoutsen

Cygnus cygnus

  • Heimo: Sorsat – Anatidae
  • Yleiskuvaus: Suuri valkoinen vesilintu. Nuorena vaalean harmaa.
  • Koko: Pituus 1,4–1,6 m, siipien kärkiväli 2,2–2,4 m, paino 6,5–11,5 kg.
  • Pesä: Kuivalle maalle tai veteen rakennettu pesäkeko koostuu vesikasveista ja sammalista.
  • Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 4–6 munaa, joita vain naaras hautoo 35–42 vrk. Poikaset saavuttavat lentokyvyn 75–100 vrk:ssa (vrt. kyhmyjoutsen), itsenäistyvät non 1-vuotiaina ja saavuttavat sukukypsyyden 4–5-vuotiaina. Pesii yksittäispareina yleensä veden äärellä. Karkottaa reviiriltään välillä hyvin aggressiivisesti lajitovereitaan sekä muita vesilintuja.
  • Esiintyminen: Oli 1950-luvulla lähes sukupuuton partaalla Suomessa. Nykyisin pesii lähes koko maassa määrältään runsastuen johtuen lajin rauhoituksesta ja sen yhteydessä tehdystä valistustyöstä (Yrjö Kokko). Nykykannaksi arvioidaan 5.600–7.000 paria. Vuonna 2014 laulujoutsenien syyskannan lukumääräksi arvioitiin 70.000 yksilöä. (Syyskanta muodostuu pesivistä pareista, niiden poikasista, pesimättömistä esiaikuisista sekä Suomen läpi muuttavista yksilöistä.)
  • Muutto: Osa talvehtii Suomessa sulana pysyvissä vesissä. Talvehtivien määrä vaihtelee suuresti talven ankaruudesta riippuen. (2015 laskennoissa Suomessa havaittiin noin 1300 talvehtivaa yksilöä, suurin osa Ahvenanmaalla, pohjoisimmat Kolarissa ja Muoniossa.) Muuttaa loka–marraskuussa Etelä-Ruotsiin, Tanskan salmiin ja Pohjanmeren ympäristöön, palaa takaisin maalis–huhtikuussa. On yksi varhaisimmista kevätmuuttajista.
  • Ravinto: Erilaiset vesikasvit kuten vitalajit, sorsimot ja järvikortteet. Vierailee nykyisin myös pelloilla ravinnonhaussa.
  • Ääni: Kuuluva trumpettimainen toitotus.
  • Uhanalaisuus: Elinvoimainen, rauhoitettu koko maassa, myös Ahvenanmaalla.

Laulujoutsen on Suomen kansallislintu. Se on suurikokoinen valkoinen vesilintu ja puolisukeltaja. Nokan keltainen alue on kiilamainen ja sieraimiin asti ulottuva, mikä on paras erottava tuntomerkki pikkujoutsenesta. Pyrstö on pyöreä ja lyhyt eikä kiilamainen kuten kyhmyjoutsenella. Nuori laulujoutsen on höyhenpuvultaan ruskeanharmaa, ja se saa aikuisen valkoisen puvun syntymän jälkeisen kesän osittaisessa sulkasadossa. Nuoren yksilön nokasta puuttuu myös keltainen väri (keltaiset alueet ovat vaaleita, osin punertavia). Laulujoutsen lentää lähes äänettömin siiveniskuin (vrt. kyhmyjoutsen).

Kansallissymbolit

Laulujoutsen on Suomen kansallislintu. Vertaa karhu, kielo, rauduskoivu ja ahven.

Melkein kansallisruno

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän,
te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä,
jos muutattekin maihin etelän!

Oi, oppi ottakaatte joutsenista!
Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin.

Havisten halki ilman lentäkäätte!
Tekoja luokaa, maita valaiskaa!
Mut talven poistuneen kun täältä näätte,
ma rukoilen, ma pyydän: palatkaa!

Kolme viimeistä säkeistöä (kymmenestä) ‘Lapin kesä’ runosta, joka julkaistiin 1902 Eino Leinon runoteoksessa ‘Kangastuksia’

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page