0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, M. & W. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland). Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Luhtahuitti

Porzana porzana

  • Heimo: Rantakanat – Rallidae
  • Yleiskuvaus: Pienikokoinen, lyhyt- ja suoranokkainen rantakana. Alaperä kellertävänvalkea, jalat vihreäsävyiset. Varmimmin tunnistettavissa äänen perusteella.
  • Koko: Pituus 19–22 cm, siipien kärkiväli 37–42 cm, paino 57–147 g.
  • Pesä: Vetisellä paikalla ruovikossa tai saraikossa. Huolellisesti rakennettu, ulko-osat kortetta tai saraa (katos), sisustus heinistä, saroista, juurikuiduista ja karvoista.
  • Pesiminen: Munii touko–kesäkuussa 8–12 munaa. Emot hautovat 18–21 vrk. Poikaset lentokykyisiä 25–35 vrk:ssa. Poikaset lähtevät pesästä muutaman tunnin kuluttua kuoriutumisestaan ja etsivät itse ravintonsa muutaman päivän ikäisinä.
  • Esiintyminen: Pesii mielellään ruovikoissa, kosteissa saraikoissa ja niityillä. Elintavoiltaan piileksivä. Suomessa harvalukuinen pesimälintu, pesimäkannaksi arvioitu 500–1.500 paria.
  • Muutto: Yömuuttaja. Syysmuutto elo–lokakuussa, paluu huhti–toukokuussa. Talvehtii Afrikassa.
  • Ravinto: Pienet selkärangattomat eläimet, vesikasvien siemenet ja osat.
  • Ääni: Tunnusomainen piiskansivallusta muistuttava vihellys, joka toistuu sekunnin välein öisin pitkiä aikoja.
  • Uhanalaisuus: Elinvoimainen, rauhoitettu.

Luhtahuitti on luhtakanaa muistuttava rantakana, mutta luhtakanaa pienempi, noin kottaraisen kokoinen, lyhytnokkainen ja puvultaan oliivinruskea. Höyhenpuku on kauttaaltaan valkoisten pilkkujen kirjoma. Kupeet ovat poikkijuovaiset, kurkku ja rinta siniharmahtavat ja alaperä kirkkaan keltainen. Koivet ovat vihertävät, vihertävän nokan tyviosa on kellanpunainen ja kärki ruskea. Silmän värikalvo on ruskea.

Luhtahuitti on mestari piileskelemään. Hyvällä onnella sen voi nähdä puikkelehtivan kasvillisuuden joukossa päätään nyökytellen ja välillä nopeita juoksupyrähdyksiä tehden. Luhtahuitti lentää lepattavin siiveniskuin jalkojaan roikottaen.

Luhtahuittia kovasti muistuttavat lajit pikkuhuitti (P. parva) ja kääpiöhuitti (P. pusilla) ovat meillä harvinaisuuksia, jotka ovat parhaiten erotettavissa luhtahuitista äänien perusteella. Pikkuhuitin ääni on kauas kuuluva, haukkuva “kva”, joka toistuu aluksi tasaisesti, kiihtyy vähitellen ja päättyen lopulta laskevaan, änkyttävään sarjaan. Kääpiöhuitin laulu on hiljainen ja kuiva pärähdys. Se muistuttaa heinätavin ääntä ja kestää vain 2–3 sekuntia ja kuuluu vain lähietäisyydelle. Ääni on sekoitettavissa mölysammakkoon ja syötävään sammakkoon. Pikkuhuitti on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Lukumääräksi on arvioitu 10–20 yksilöä. Kääpiöhuitti on harvinainen vierailja. Kaikki mainitut huitit ovat rauhoitettuja.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page