0:00
0:00
Nuori Esiaikuinen Esiaikuisia Esiaikuinen ja aikuinen

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, Jouko Lehmuskallio, M. & W. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland). Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Maakotka

Aquila chrysaetos

  • Heimo: Haukat – Accipitridae
  • Yleiskuvaus: Suurikokoinen, pitkäsiipinen ja pitkäpyrstöinen. Pyrstö noin siiven leveyden mittainen. Kaartelussa ja liidossa siivet loivassa V-asennossa.
  • Koko: Pituus 80–93 cm, siipien kärkiväli 190–225 cm, paino 3–4 kg (koiras), 3,7–6 kg (naaras).
  • Pesä: Usein jättiläiskokoinen risulinna (jopa 2 m leveä ja 3 m korkea) yleensä petäjässä, mutta joskus muussakin puussa tai kallionkielekkeellä. Useita varapesiä, joita käytetään vuorovuosina. Vuorattu varvuilla, ruohoilla, sammalilla ja jäkälillä. Pesää (myös varapesiä) koristellaan tuoreilla männynoksilla.
  • Pesiminen: Alkaa pesimisen 4–5 vuoden ikäisenä. Munii maaliskuun alkupuolelta toukokuulle 2–3 (useimmiten 3) munaa, joita etupäässä naaras hautoo (koiras ruokkii). Haudonta-aika 42–45 vrk. Poikaset lentokykyisiä 68–77 vrk:ssa. Parisuhde elinikäinen.
  • Esiintyminen: Pesimälintuna Pohjois-Karjalasta, Kainuusta ja Kuusamosta alkaen Lappiin ja myös Suomenselällä. Muualla tavataan muuttoaikoina ja talvella. Pesimälintuna vain laajoilla metsäalueilla. Ollut vainon kohteena erityisesti poronhoitoalueilla, mutta uudistettu korvausjärjestelmä lopettanut vainon käytännössä lähes kokonaan. Nykykannaksi (2016) arvioidaan 360 paria. Neljä viidestä parista Lapin maakunnassa. Kokonaismääräksi arvioidaan 1.200 yksilöä.
  • Muutto: Syysmuutto alkaa syyskuun lopulla, kevätmuutto maaliskuun alkupuolelta alkaen. Talvehtii Suomessa, Baltiassa ja Ukrainassa sekä Etelä-Venäjällä.
  • Ravinto: Nisäkkäät (pikkunisäkkäiden kokoluokasta aina ketun, lampaan ja poronvasan kokoisiin asti), linnut (rastaan kokoisista kurkeen ja joutseneen, yleensä kuitenkin kanalinnut) ja haaskat.
  • Ääni: Ääntelee harvoin. Kilahtava “kjak” ja lokkien kaklatusta muistuttava ääni.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu. Myös maakotkan pesäpuu on rauhoitettu.

Vanha maakotka on vaaleanruskea ja sen päälaki ja niska ovat kullankeltaiset. Maakotkan siivet ja pyrstön alapuoli ovat tumman harmaanruskeat, siipisulissa ja pyrstösulkien tyvipuolella on epäselvää tummaa ja vaaleaa juovitusta. Rintalaikku, siiven etureuna ja keskimmäiset alapeitinhöyhenet ovat usein vaalean punaruskeita. Kyynärsiiven yläpuolella on kooltaan vaihteleva, epäsäännöllinen valkeahko laikku, joka muodostuu sisemmistä ja keskimmäisistä isoista peitinhöyhenistä.

Nuori maakotka on väritykseltään aikuista kontrastisempi. Siipisulat ovat tasaisen tummanharmaat ilman epäselvää juovitusta. Käsisiiven ja osin kyynärsiiven sulkien tyvellä on valkea laikku ja siipien ala- ja yläpinnan peitinhöyhenet ovat tasaisen mustanruskeat. Nuoren maakotkan pyrstö on tyveltä laajalti valkoinen ja pyrstön kärjessä on leveä musta kärkivyö. Nuori maakotka muuttuu vähitellen yhä enemmän aikuisen maakotkan näköiseksi, mutta vasta viidennen sulkasadon jälkeen se saa aikuisen maakotkan puvun. Vatsapuolen ruosteenpunainen ja selän punertava värisävy enenevät iän myötä. Maakotkan jalat ovat keltaiset, nilkat höyhenpeitteiset, nokka mustahko, vahanahka keltainen ja silmän värikalvo ruskea (nuori lintu) tai kellanpunainen (vanha lintu).

Maakotka lentää voimakkaan oloisesti syvin siiveniskuin (6–8 kertaa), joita seuraa muutaman sekunnin suora liitolento. Kaarrellessa maakotka pitää siipiään loivassa V-asennossa.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page