Merihanhi
Anser anser
- Yleiskuvaus: Suurikokoinen hanhi, jolla siipien yläpinnalla runsaasti vaalean siniharmaata väriä. Nokka melko suuri, yksivärisen punainen.
- Koko: Pituus 74–84 cm, siipien kärkiväli 149–168 cm, paino 3.000–4.200 g.
- Pesä: Erilaisesta kasvimateriaalista rakennettu matala keko, höyhenvuorauksen untuvat pesän reunoilla harmahtavia ja keskellä vaaleita.
- Pesiminen: Munii 3–9 munaa (keskimäärin 4,8) huhtikuun puolivälistä alkaen. Munien haudonta-aika 27–29 vrk. Poikaset saavuttavat lentokyvyn noin kahdessa kuukaudessa.
- Esiintyminen: Meillä pesivänä Itämeren saaristossa ja rannikoilla. 1800-luvun lopulta maamme merihanhikanta taantui voimakkaasti vainon ja häirinnän takia. 1950-luvulta alkaen kanta alkoi palautua ja runsastuminen on jatkunut viime aikoihin asti. Nykyisen kannan arvioidaan olevan 3.000–4.000 paria.
- Muutto: Talvehtii Länsi- ja Lounais-Euroopassa. Parveutuminen alkaa heinäkuun loppupuolella ja syysmuutto tapahtuu elo–syyskuussa. Kevätmuutto on varsin aikainen ja tapahtuu pääosin jo huhtikuussa.
- Ravinto: Pääasiassa ruohoa, jota laiduntaa matalien karien ruohostoissa ja rantaniityillä. Etsii ravintoa vain harvoin vedestä, jolloin syö pääasiassa leviä.
- Ääni: Raikuva vähän särähtävä törähdys.
Merihanhi on suurikokoisin harmaahanhilaji. Sen nokka on voimakas ja kokonaan vaalean oranssinpunainen aikuisella linnulla ja nuorella linnulla aluksi vihreänharmaa, joka muuttuu pian oranssinväriseksi. Merihanhen silmän värikalvo (iiris) on ruskea. Merihanhen siipien yläpuoli on laajalti vaalean siniharmaa, mikä on varsinkin linnun lentäessä hyvin näkyvä tuntomerkki. Jalat ovat aikuisella merihanhella himmeän vaaleanpunaiset ja nuorella yksilöllä harmahtavat.
Merihanhi lentää melko verkkaisin siiveniskuin ja ui hanhimaisesti peräpuoli koholla (ei kuitenkaan niin koholla kuin metsähanhi). Parvet, joissa enimmillään on 30–40 lintua lentävät matkalennossa mielellään auroina tai vinorintamina.
Merihanhilla on kesällä sulkasato, jossa siipisulat putoavat lyhyen ajan kuluessa ja tuona aikana (2–3 viikkoa) ne ovat lähes lentokyvyttömiä ja siksi erittäin arkoja ja piileskeleviä. Vihollisen yllättäessä sulkivan merihanhen se painautuu maahan kaula ojennettuna kasvillisuuden sekaan tai uidessaan se vaipuu niin syvälle veteen, että vain pää on näkyvissä.
Merihanhi lienee kesyhanhen kantamuoto.
