0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, Kari Pihlaviita. Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Metsähanhi

Anser fabalis

  • Heimo: Sorsat – Anatidae
  • Yleiskuvaus: Harmaa perushanhi, jonka oranssi nokka tyvi- ja kärkiosalta musta.
  • Koko: Pituus 68–88 cm, siipien kärkiväli 140–175 cm, paino 3–3,6 kg.
  • Pesä: Kuloheinillä tai muualla kuivalla materiaalilla vuorattu syvennys. Pesäuntuvat harmaita ja keskiosassa pesää vaaleita. Pesä kasvillisuuden keskellä, usein puun tai pensaan alla tai suomättäällä.
  • Pesiminen: Munii 4–8 munaa (keskiarvo 5,7) toukokuussa. Haudonta-aika 28 vrk. Poikaset lentokykyisiä noin 40 vrk:ssa. Arka ja piileskelevä pesimäaikana.
  • Esiintyminen: Tavataan harvinaisena pesimälintuna jo Keski-Suomen soilla, mutta valtaosa pesivästä kannasta löytyy Pohjois-Suomesta. Suomen pesimäkannaksi arvioidaan 1.000–2.500 paria.
  • Muutto: Muuttaa parvittain (usein aurassa tai jonossa) elokuun lopulta alkaen, päämuuttovaihe lokakuussa. Paluumuutto (maalis–) huhti–toukokuussa. Syksyllä suurimmat muuttoaallot tapahtuvat kylmän ilman purkausten yhteydessä. Joitakin yksilöitä tavataan Suomessa talvellakin. Talvehtii pääasiassa Pohjanmeren ympäristössä, mutta viime vuosina enenevässä määrin jo Etelä-Ruotsissa ja Tanskassa.
  • Ravinto: Pesimäaikaista ravintoa monet vesien ja rantojen kasvit kuten kortteet, sarat ja niittyvillat. Muuttoaikoina ja talvehtimisalueilla vierailee myös sänkipelloilla, jolloin ravintona varissut vilja ja esimerkiksi apila.
  • Ääni: Tavallisin on nenäsointinen, kajahtava joko kaksi- tai kolmitavuinen törähdys. Erikseen kuultuna ääni on lajityypillinen, mutta parvessa äänet sulautuvat muiden hanhien parviääntä muistuttavaksi sekavaksi porinaksi tai kaakatukseksi.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu. Riistalintu.

Metsähanhi on harmaa perushanhi, joka on varmimmin määritettävissä nokasta: nokka on pitkähkö, keskeltä oranssi, tyveltä ja kärjestä musta. Metsähanhen selkä on tumma ja jalat oranssinkeltaiset. Nuori metsähanhi vaikuttaa aikuista tummemmalta johtuen höyhenten kapeammista vaaleista reunuksista. Siltä puuttuvat myös aikuisen linnun kaulassa olevat pitkittäisuurteet. Metsähanhen koivet ovat vaaleankeltaiset ja silmän värikalvo on ruskea.

Metsähanhesta tavataan Suomessa etenkin muuttoaikaan kahta alalajia: taigametsähanhi (A. fabalis f. fabalis) pesii Suomessa, tundrametsähanhi (f. rossicus) on Pohjois-Venäjällä pesivä läpimuuttaja. Edellisen pää on kiilamaisempi ja nokka kapeampi ja pidempi.

Uhanalaisuusluokituksessa metsähanhi kuuluu vaarantuneihin, mutta se on myös riistalintu, jonka saalismäärä v. 2010 oli yli 5.000. Vuonna 2015 ja 2016 metsähanhen metsästys on kielletty koko maassa kannan laskun vuoksi. (Muut riistahanhet ovat meri- ja kanadanhanhi.)

Allenin sääntö ja hanhen nokka

Allenin sääntö koskee nisäkkäitä. Sen mukaan kylmien alueiden nisäkkäillä on suhteellisesti lyhyemmät ulokkeet kuin lämpimien alueiden nisäkkäillä. Linnuilla elinalueen lämpötilan on huomattu vaikuttavan niiden nokan pituuteen. Nokan avulla lintu säätelee ruumiinlämpöään. Esimerkiksi merihanhella nokka voi olla 15 astetta ilmaa lämpimämpi. Viileissä olosuhteissa elävillä linnuilla on lyhyempi nokka kuin lämpimien alueiden lajitovereilla. Tundrahanhi ja taigametsähanhi ovat tästä oivallisia esimerkkejä.
Katso myös lyhytnokkahanhi ja merihanhi.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page