0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, M. & W. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland). Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Mustapääkerttu

Sylvia atricapilla

  • Heimo: Kertut – Sylviidae
  • Yleiskuvaus: Melko iso ja kaunis kerttu. Koiras vihertävänharmaa, päälaki musta. Naaras ruskeasävyisen harmaa, päälaki punaruskea.
  • Koko: Pituus 13,5–15 cm, paino 15–24 g.
  • Pesä: Pienessä pensaassa tai ruohovartisen kasvin varassa 0,1–1,75 m:n korkeudella. Kiinteämpi kuin lehtokertun pesä. Rakennettu kuivista korsista, vuorattu jouhilla, juurilla ja ohuilla heinillä. Sidottu seitillä.
  • Pesiminen: Munii toukokuussa 3–6 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 10–11 vrk. Pesäpoikasaika 9–11 vrk.
  • Esiintyminen: Rehevissä lehti- ja sekametsissä Etelä- ja Keski-Suomessa, harva kanta ulottuu Kainuun korkeudelle saakka. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 30.000–50.000 paria.
  • Muutto: Yömuuttaja. Syysmuutto elo–lokakuussa, paluu touko–kesäkuussa. Talvehtii Itä-Afrikassa ja Välimerenmaissa. Talvehtii satunnaisesti Suomessakin
  • Ravinto: Selkärangattomat eläimet, marjat.
  • Ääni: Kova ”tsäk”. Laulu lehtokerttumaista, mutta varsinkin loppuosaltaan huilumaisempaa.
  • Uhanalaisuus: Elinvoimainen, rauhoitettu.

Mustapääkerttukoiras on puvultaan harmaa ja sillä on musta päälakikalotti. Naaras on ruskeasävyisesti harmaa ja sen päälakikalotti on punaruskea. Nuori lintu muistuttaa naarasta, nuori koiras alkaa saada päälaelleen mustia höyheniä alkusyksyllä osittaisessa sulkasadossa. Mustapääkertun koivet ovat tumman siniharmaat, nokka on musta tai ruskeanmusta ja silmän värikalvo ruskea.

Mustapääkertun joululaulu

Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan,
joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
jo pirtteihin pienoisihin.
Mutt’ ylhäällä orressa vielä on vain
se häkki, mi sulkee mun sirkuttajain,
ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
oi murheita muistaa ken vois laulajan.
Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo
sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
sa siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
on armain ja kallein mull’ ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
ja soi aina lauluista sointuisimman.

Tämän Topeliuksen runon (Sylvias hälsining från Sicilien, Sylvian joululaulu) Sylvia on talvea Sisiliassa viettävä mustapääkerttu.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page