0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki. Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Muuttohaukka

Falco peregrinus

  • Nimi myös: Jalohaukka
  • Heimo: Jalohaukat – Falconidae
  • Yleiskuvaus: Voimakasrakenteinen, lihaksikas jalohaukka, jolla teräväkärkiset siivet. Poski vaalea, viiksijuova leveä.
  • Koko: Pituus 38–51 cm, siipien kärkiväli 89–113 cm, paino 630–880 g (koiras), 860–1.100 g (naaras).
  • Pesä: Suomättäällä tai kallionkielekkeen irtomaalla, harvoin puussa vanhassa petolinnun pesässä. Ei rakenna itse varsinaista pesää, vaan tekee pesäkuopan jaloillaan kuopimalla.
  • Pesiminen: Munii huhtikuun puolenvälin jälkeen 1–4 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 29–35 vrk. Poikaset lentokykyisiä 35–42 vrk:ssa.
  • Esiintyminen: Pesäpaikkavaatimuksina avaruus ja hyvä näköala – suosii avointa ympäristöä myös saalistusmaastoina. Kalliojyrkänteet ja laajat suot ovatkin tyypillistä pesimäympäristöä. Kanta väheni romahdusmaisesti 1960-luvulla ympäristömyrkkyjen vuoksi, mutta on sittemmin runsastunut. Nykykannaksi arvioidaan noin 200 paria.
  • Muutto: Muuttaa syksyllä elokuulta alkaen loppusyksyyn, palaa maalis–huhtikuussa. Talvehtii Länsi- ja Lounais-Euroopassa sekä Pohjois-Afrikassa. Talvehtii myös meillä.
  • Ravinto: Pyydystää lintuja lennosta näyttävin takaa-ajoin tai syöksymällä taivaalta saaliin kimppuun yllätyshyökkäyksenä. Syöksynopeuden sanotaan nousevan jopa 300–400 kilometriin tunnissa. Linnun syöksyessä kuuluu lentonopeuden aiheuttama voimakas suhina.
  • Ääni: Varoitus karhea ja raikuva ”kra-kra-kra…”.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut, rauhoitettu myös Ahvenanmaalla.

Muuttohaukka on tukevatekoinen ja kooltaan noin variksen kokoinen jalohaukka. Sen siivet ovat pitkät, tyveltä leveät ja teräväkärkiset. Pyrstö on keskipitkä. Vanha muuttohaukka on päältä tumman siniharmaa ja alapuolelta vaalea tummin poikkijuovin. Muuttohaukan selvä ja leveä viiksijuova rajautuu jyrkällä kontrastilla kellanvalkoiseen kurkkuun ja valkoiseen poskeen. Nuori muuttohaukka on selkäpuolelta ruskehtava ja alapuolelta pitkittäisjuovaisesti vaalea.

Muuttohaukka on sekoitettavissa suurempaan ja vaaleampaan tunturihaukkaan, mutta tunturihaukalla viiksijuova on epäselvempi. Muuttohaukan koivet ovat keltaiset (nuorella linnulla vihertävät–kellertävät). Nokka on harmaa, kärkiosa tumma, alanokassa on keltainen tyvi. Vahanahka on aikuisella linnulla kellertävänvihreä, nuorella linnulla sinertävä. Silmän värikalvo on tummanruskea. Silmän ympärillä on vihreänkeltainen silmärengas.

Nopeusennätysten haltijoita

Muuttohaukka on maailman nopein eläin, jos syöksyssä saavutettu nopeus hyväksytään kriteeriksi. Pystysuorassa syöksyssä muuttohaukka voi saavuttaa lähes 400 kilometrin tuntinopeuden. (Tarkka ilmoitettu luku on 389 km/t = 108 m/s.) Muuttohaukan normaali lentonopeus on noin 30–35 m/s. ‘Oikeaa’ lentämällä saavutettua lintujen nopeusennätystä pitää hallussaan piikkipyrstökiitäjä (piikkipyrstöpääsky), joka on saavuttanut lentonopeuden 170 km/t. Maaeläinten nopeusennätystä pitää hallussaan gepardi ja vesieläinten eräs purjekalalaji. Lähdeteoksesta riippuen gepardi voi saavuttaa nopeuden 90–114 km/t. Luotettavin tieto lienee 104 km/t. Purjekalan mitattu nopeusennätys on 109 km/t. Tämän nopeuden saavuttaminen sisältää uintia ja liukuhyppyjä veden pinnan päällä. Samaan nopeuteen pääsee australialainen jättisudenkorento Austrophlebia costalis, joka tiettävästi on hyönteisistä nopein.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page