0:00
0:00
Nokikana ja mustajoutsen

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, Kari Pihlaviita, Jouko Lehmuskallio, M. & W. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland). Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Nokikana

Fulica atra

  • Heimo: Rantakanat – Rallidae
  • Yleiskuvaus: Kokomusta pyöreä vesilintu. Nokka valkoinen ja nokan päällä valkea otsakilpi. Leveät ja pyöreäkärkiset siivet, joissa kyynärsulkien takaosassa kapea valkoinen juova.
  • Koko: Pituus 36–42 cm, siipien kärkiväli 70–80 cm, paino 0,6–1,2 kg.
  • Pesä: Joko hyvässä kätkössä edellisvuotisessa osmankäämi- tai järviruokokasvustossa, näkyvästi mättäillä tai piisamin pesällä. Pesäainekset kasvien varsia, sisustus kuivia järviruo’on lehtiä yms.
  • Pesiminen: Munii huhtikuun loppupuolelta alkaen 4–12 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 21–24 vrk. Poikaset lentokykyisiä 50–63 vrk:ssa. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti (jopa 6 vrk:n ikäero johtuu siitä, että emo aloittaa haudonnan jo ensimmäisistä munista), lähtevät pesästä 3–4 vrk:n ikäisinä ja palaavat pesään yöksi. Koiras saattaa rakentaa erillisen yöpymispesän. Emot puolustavat pesää ja myöhemmin poikasia raivokkaasti ja hyökkäävät empimättä itseään isompienkin tunkeilijoiden kimppuun. Voivat olla aggressiivisia myös omia poikasiaan kohtaan.
  • Esiintyminen: Viihtyy rehevissä vesistöissä Etelä- ja Keski-Suomessa, rannikon tuntumassa aina Oulun korkeudelle asti. Kannaksi arvioidaan 4.000–10.000 paria.
  • Muutto: Yömuuttaja. Syysmuutto alkaa elokuun puolivälissä ja jatkuu pitkälle syksyyn (alkutalveen). Palaa maalis–huhtikuussa. Talvehtii Länsi-Euroopassa, Etelä-Skandinaviassa ja myös Suomessa (eniten Ahvenanmaalla).
  • Ravinto: Selkärangattomat eläimet, vesikasvit. Kokosukeltaa, mutta pullahtaa pintaan sukelluspaikalta kuin korkki (ei sukella sivusuunnassa vaan suoraan alas).
  • Ääni: Metallinen, kirahtava ”kek”, kilahtava ”pits” ja vaikertava ”päv-pääv”.
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen, rauhoitettu. Riistalintu (1980-luvulta lähtien) ollen ainoa rantakanalaji riistalintujen (26 lajia) joukossa.

Nokikana on palleromainen, lähes kokomusta (harmaanmusta) rantakanojen heimoon kuuluva vesilintu. Ainoat mustasta väristä eroavat höyhenalueet ovat valkoinen otsakilpi ja lennossa heikosti erottuva siipien takareunan valkoinen juova. Nuori nokikana on päästä ja selkäpuolelta ruskeanmusta, pään sivut, leuka, kurkku ja kaulan yläosa ovat harmahtavan valkoiset ja vatsapuoli on ruskeanharmaa. Nokikanan koipien väri vaihtelee mustasta vihertävään, varpaissa on uimaliuskat, nokka on valkoinen, silmän värikalvo on vanhalla linnulla kirkkaanpunainen ja nuorella linnulla ruskea.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page