0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki. Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Pikku-uikku

Tachybaptus ruficollis

  • Heimo: Uikut – Podicipedidae
  • Yleiskuvaus: Hyvin pienikokoinen uikkulintu, sekoitettavissa kokonsa puolesta sorsanpoikaseen. Kaula hyvin lyhyt, ruumis palleromainen. Tunnusomaista tuuhea peräpää sekä lyhyt, suora nokka.
  • Koko: Pituus 23–29 cm, siipien kärkiväli 40–45 cm, paino 150–200 g.
  • Pesä: Kelluva, lähellä rantaa, kiinnitetty pensaiden oksiin tai vesikasveihin. Pesäaineksena lahoavat kasvinosat, jotka värjäävät aluksi valkoiset munat ruskehtaviksi.
  • Pesiminen: Munii toukokuussa 4–6 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 19–20 vrk. Poikaset lentokykyisiä 44–48 vrk:ssa.
  • Esiintyminen: Pesii harvalukuisena pienissä runsaskasvuisissa lammissa ja järvissä lähinnä eteläisessä Suomessa. Karaistunut laji, jota tavataan usein myös talvisissa piensulissa. 2015 kannaksi arvioitiin 1–20 paria.
  • Muutto: Yömuuttaja. Syysmuutto tapahtuu lokakuussa, paluu huhtikuussa. Talvehtimisalueet läntisessä Euroopassa.
  • Ravinto: Pikkukalat, hyönteiset, äyriäiset, simpukat ja kotilot. Etsii ravintoa sukeltamalla tai pintavedestä.
  • Ääni: Viheltävä ”viht-viht”.
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen, rauhoitettu.

Pikku-uikku on erittäin piilotteleva ja vaikea havaita. Aikuisen pikku-uikun pää, niska, kaulan takaosa, rinta ja selkäpuoli ovat mustat. Posket, kurkku ja kaulan sivut ovat tumman punaruskeat ja kupeet sekä kyljet tummanruskeat. Nokan tyvellä on pienehkö keltainen laikku. Koivet ovat tumman vihertävänsävyiset ja suurikokoiset, varpaissa on uimaliuskat, nokka on valkokärkisesti musta ja silmän värikalvo punaruskea. Nuori pikku-uikku on aikuista vaaleampi. Päälaki, niskan takaosa ja selkäpuoli ovat tummia. Posket, kaulan sivut ja kupeet ovat kellanruskeat, rinta ja kaula punaruskehtavat. Päässä esiintyy keskitalveen asti tummaa ja vaaleaa kirjailua.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page