0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, M. & W. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland). Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Sepelhanhi

Branta bernicla

  • Heimo: Sorsat – Anatidae
  • Yleiskuvaus: Pienikokoinen tumma hanhilaji.
  • Koko: Pituus 55–62 cm, siipien kärkiväli 105–117 cm, paino 860–1.250 g.
  • Pesä: Matala painanne maassa. Materiaalina heinää, sammalta ja untuvia.
  • Pesiminen: Munii kesäkuussa tavallisesti 3–5 munaa. Haudonta-aika 24–26 vrk. Poikaset lentokykyisiä n. 40 vrk:ssa.
  • Esiintyminen: Pesii rannikon läheisellä tundralla Siperiassa. Suomessa tavataan yleisesti muuttoaikoina. Myös joitakin talvi- ja kesähavaintoja tunnetaan maastamme.
  • Muutto: Esiintyy Suomenlahdella yleisenä läpimuuttajana toukokuun lopulla ja syys–lokakuussa. Parvet suuria ja levottomia “laumoja”, joissa voi olla tuhansia yksilöitä. Talvehtii Pohjanmeren maissa: Brittein saarilla, Hollannissa sekä Saksassa ja Tanskassa.
  • Ravinto: Pesimäpaikoillaan syö monia tundran kasveja kuten leinikkejä (Ranunculus), niittyvilloja (Eriophorum) ja haproa (Oxyria). Muuttomatkoilla ja talvialueilla erikoistunut syömään meriajokasta (Zostera), mutta 1930-luvulla tätä kasvia hävittänyt sienitauti pakotti sepelhanhen käyttämään ravintonaan suolayrttiä (Salicornia) ja leviä sekä laiduntamaan rantaniityillä. Todettu käyttävän ravintonaan myös nilviäisiä ja äyriäisiä.
  • Ääni: Muuttavasta sepelhanhiparvesta kuuluu matalaa porisevaa ja mumisevaa ääntä.

Sepelhanhi on pienikokoinen tumma hanhilaji. Pää, kaula ja rinta ovat kokonaan mustat. Kaulan sivulla on valkea sepel, joka puuttuu nuorelta linnulta. Myös vatsa ja selkäpuoli ovat tummempia kuin valkoposkihanhella. Nuori sepelhanhi on tummilta osiltaan ruskehtavampi, kupeet ovat vaaleammat ja pyrstön kärkiosa ja käsisulkien kärjet ovat valkoisia, mikä tuntomerkki on vielä seuraavan kesän sulkasadossa. Sepelhanhen nokka ja jalat ovat mustat, nuorella linnulla nokan kärki on punertava. Silmän värikalvo on ruskea.

Suomessa tavattavat linnut ovat lähes poikkeuksetta nimirotua (B. b. bernicla), mutta satunnaisesti tavataan myös Grönlannin ja Huippuvuorten vaaleavatsaista rotua (B. b. hrota) ja myös Itä-Siperian ja Pohjois-Amerikan vatsaltaan ruskeanmustaa ja valkeakupeista rotua (B. b. nigricans).

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page