Please install Adobe Flash Player to listen the sound of Sinisorsa, Anas platyrhynchos.

Juhlapukuinen koiras Peruspukuinen koiras

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, Jouko Lehmuskallio, M. & W. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland). Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Sinisorsa

Anas platyrhynchos

  • Nimi myös: Heinäsorsa
  • Heimo: Sorsat – Anatidae
  • Yleiskuvaus: Puolisukeltaja. Kaikissa puvuissa varmin tuntomerkki on leveä sininen siipipeili, jota molemmin puolin reunustaa musta ja valkea juova.
  • Koko: Pituus 50–60 cm, siipien kärkiväli 79–87 cm, paino 0,9–1,3 kg.
  • Pesä: Suojaisessa paikassa joskus kaukanakin vedestä. Vuorattu kuivilla heinillä ja untuvilla.
  • Pesiminen: Munii huhtikuussa 5–12 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika 22–30 vrk. Poikaset oppivat lentämään 7–8 viikon ikäisinä. Poikaset pesäpakoisia, etsivät itse ravintonsa jo hyvin nuorina, mutta pysyvät poikueena naaraan seurassa.
  • Esiintyminen: Pesivänä koko Suomessa. Pesimäkannaksi arvioitu 150.000–250.000 paria.
  • Muutto: Yö- ja päivämuuttaja. Syysmuutto loka–marraskuussa, kevätmuutto maalis–huhtikuussa. Talvehtii Länsi­- ja Keski-Euroopassa sekä Etelä-Skandinaviassa. Pieni osa kannasta talvehtii Suomessa kaupunkien sulapaikoilla ihmisen tarjoaman ravinnon turvin.
  • Ravinto: Kasvinosat, selkärangattomat eläimet ja talvisin ‘pullanpalat’.
  • Ääni: Koiraan soidinääni heleä ”piy”. Naaraan ääni leveä ”rääb”.

Puolisukeltajiin kuuluvan sinisorsan juhlapukuinen koiras (syys-lokakuusta alkukesään) on tunnetuin sorsalintumme. Sen rinta on tumman punaruskea, kaulassa on kapea valkoinen rengas, pää on vihreänhohtoisesti musta, vatsapuoli harmaa ja peräosa musta. Pyrstön keskimmäiset sulat ovat kiertyneet ylöspäin. Selkäpuoli on harmaa, osin kanelinsävyinen. Kesäkuun lopulta syyskuuhun juhlapukuinen koiras sulkii peruspukuiseksi, jolloin se muistuttaa naarasta, mutta on tummempi, peräpuolen yläosa on mustahko ja nokka on keltainen ilman naaraille tyypillisiä nokkatäpliä.

Naaraspukuinen sinisorsa (aikuinen naaras ja nuori lintu) on kauttaaltaan ruskeankirjava. Kaikissa puvuissa sinisorsan hyvä pukutuntomerkki on sinivioletti, molemmin puolin valkoisen juovan reunustama siipipeili. Sinisorsan koivet ovat oranssinpunaiset. Nokka on oliivinvihreä tai vihertävänkeltainen (aikuinen koiras), reunoilta oranssinruskea (aikuinen naaras) tai punertavanruskea (nuori lintu). Silmän värikalvo on ruskea.

Sinisorsa on yleisin sorsalintumme ja myös yleisin riistalintumme. Parhaina vuosina saaliin suuruus on ollut puolen miljoonan luokkaa.

Sukeltajat ja puolisukeltajat

Sorsalintujen (Anatidae) alaheimon Anatinae (varsinaiset sorsat) lajit jaetaan kokosukeltajiin ja puolisukeltajiin. Jälkimmäiset on helppo luokitella, kun seuraa niiden ruoanhakua, puoli lintua (peräpuoli) on näkyvissä pinnan yläpuolella ja linnun etupuoli tonkii veden pohjaa etsien ravintoa. Kokosukeltajat, niinkuin arvata saattaa, sukeltavat kokonaan näkymättömiin. Suomalaisiin puolisukeltajiin kuuluvat Anas-suvun lajit eli sini, jouhi-, harmaa- ja lapasorsa, tavi, haapana ja heinätavi. Ristisorsa puolisukeltaa ja saattaa jopa sukeltaa turvatumismielessä, mutta sitä ei varsinaisesti luokitella puoli- eikä kokosukeltajaksi. Toki muistakin lintuheimoista löytyy puoli- ja kokosukeltajia, mutta tässä luokitellaan sorsia.
Vertaa myös syöksysukeltajat.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja
Lataa NatureGate-sovellus iPhonelle Lataa NatureGate-sovellus Androidille

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page