Please install Adobe Flash Player to listen the sound of Tervapääsky, Apus apus.

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, M. & W. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland). Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Tervapääsky

Apus apus

  • Heimo: Kiitäjät – Apodidae
  • Yleiskuvaus: Sydänkesän tunnusmerkki. Lähes kokotumma kiitäjälaji, ainoastaan kurkku vaalea. Lentotapa eroaa pääskyjen lennosta selvästi: nopeat siiveniskusarjat vuorottelevat pitkien liitojaksojen kanssa.
  • Koko: Pituus 17–18,5 cm, siipien kärkiväli 40–44 cm, paino 42–54 g.
  • Pesä: Rakennuksissa katonrajan koloissa, pöntöissä, tuuletushormeissa. Vaatimaton pesä rakennettu höyhenistä, korsista ja muusta materiaalista, jota emot pystyvät nappaamaan ilmasta. Liimattu syljellä laakeaksi alustaksi.
  • Pesiminen: Munii kesäkuussa 1–3 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 18–26 vrk. Pesäpoikasaika 25–49 vrk. Suuri vaihtelu pesäpoikasajassa selittyy ravinto-olosuhteilla.
  • Esiintyminen: Asutuskeskuksissa ja valoisissa metsissä (harva erämaakanta) koko maassa. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 30.000–60.000 paria.
  • Muutto: Päivämuuttaja. Syysmuutto elo–syyskuussa, paluu touko–kesäkuussa. Talvehtii trooppisessa Afrikassa.
  • Ravinto: Ilmassa elävät hämähäkkieläimet ja hyönteiset. Poikasille tuodussa ravintopallossa (paino noin gramman) voi olla 1.500 pienikokoista tai 150–200 kookasta hyönteistä.
  • Ääni: Pesimäpaikoilla raikuva kirkuna ”sviir srrii” kisailulennossa.

Tervapääsky on varsinaisia pääskysiä isompi, sirppisiipinen kiitäjälaji. Sen puku on kauttaaltaan kiillottoman mustanruskea (näyttää mustalta) paitsi kurkku, joka on valkoinen. Nilkat ovat höyhenpeitteiset ja varpaat mustanruskeat. Nokka on musta ja silmän värikalvo tummanruskea.

Tervapääskyn lentotapa eroaa pääskyjen lentotyylistä selvästi ja tervapääskyn lentäessä nopeat siiveniskusarjat vuorottelevat pitkien liitojaksojen kanssa. Tervapääsky ei kykene lyhyillä jaloillaan (riippumajalka, jossa kaikki varpaat osoittavat eteenpäin) kävelemään maassa ja siksi se ruokailee ja yöpyykin usein korkeuksissa lentäen.

Tervapääsky on sopeutunut hyönteispyyntiin niin täydellisesti, että se välttää matalapaineiden tuomaa ravintopulaa etsiytymällä alueille, joissa hyönteisiä esiintyy, eli tervapääsky saattaa kiertää satojen kilometrien matkan väistäessään saderintamia. Myös poikaset kykenevät selviytymään ravintopulasta jopa viikon paastolla ja horrostamalla.

Tervapääsky on Pohjanmaan maakuntalintu.

Lataa NatureGate-sovellus iPhonelle Lataa NatureGate-sovellus Androidille

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page