0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki. Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Tundraurpiainen

Acanthis hornemanni

  • Tieteellinen synonyymi: Carduelis hornemanni
  • Heimo: Peipot – Fringillidae
  • Yleiskuvaus: Urpiaisen näköinen, mutta vaaleampi peippolintu. Parhaat tuntomerkit ovat yläperän viiruton, laikku, lähes yksivärinen alaperä, hyvin pieni nokka ja värityksen vaaleus urpiaiseen verrattuna.
  • Koko: Pituus 12–14 cm, paino 12–16 g.
  • Pesä: Puussa tai pensaassa, yleensä hyvin alhaalla. Rakennettu huolellisesti oksista, varvuista, keskikerros jäkälistä, ohuista juurista, katajankuoresta yms. Vuorattu pajunvillalla, poronkarvoilla ja höyhenillä.
  • Pesiminen: Munii touko–heinäkuussa 3–7 munaa. Vain naaras hautoo, haudonta-aika10–12 vrk. Pesäpoikasaika 12–13 vrk.
  • Esiintyminen: Pesii tundralla ja tunturikoivikoissa. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 2.000–10.000 paria. Määrä vaihtelee todennäköisesti vuosittain. Tavataan säännöllisesti myös lintujen ruokintapaikoilla.
  • Muutto: Osittaismuuttaja, jonka vaelluksia ja talvehtimisia luonnehtii epäsäännöllisyys. Syysmuutto marraskuussa, kevätmuutto maalis–huhtikuussa. Osa talvehtii Lapissa, mutta laji on säännöllinen vieras Etelä-Suomessa. Ei muuta niin pitkälle etelään kuin urpiainen.
  • Ravinto: Erilaiset kasvien siemenet, talvella lepän ja koivun siemenet.
  • Ääni: Kuten urpiaisella. Erotettavissa vain hyvällä kokemuksella. Lentoääni ”dšu- dšup”, kutsuääni nouseva ”tsäii”. Laulu koostuu kutsuäänen toistelusta ja surisevista äänistä.
  • Uhanalaisuus: Elinvoimainen, rauhoitettu.

Tundraurpiainen on yleisvaikutelmalta urpiaista vaaleampi. Sen selkäpuoli on harmaa ja lähes ilman ruskeaa vivahdusta. Tundraurpiaisen viiruisuus on vähäisempää kuin urpiaisen, erityisesti kupeilla ja yläperässä, jossa on noin sokeripalan kokoinen viiruton alue. Myös alaperä on lähes yksivärinen (ilman höyhenten tummaa ruotojuovaa, tai ruotojuova on hyvin kapea). Tundraurpiaisella on musta leukalappu, punainen otsa ja siivillä kaksi vaaleaa siipijuovaa. Koiraalla on vaihtelevassa määrin punaista otsan lisäksi myös rinnassa ja yläperässä. Osa yksilöistä on vatsapuolelta lähes viiruttomia, hyvin valkoisia. Tundraurpiaisen koivet ovat tummanruskeat, nokka on pieni, tummakärkisesti keltainen ja silmän värikalvo on tummanruskea.

Osaa tundraurpiaisista, etenkin nuoria lintuja, on hyvin vaikea määrittää luonnossa. Ongelmallisia määrittämisen kannalta ovat myös urpiaisen ja tundraurpiaisen risteytymät.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page