0:00
0:00
Nuori lintu

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, Jouko Lehmuskallio, M. & W. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland). Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Tuulihaukka

Falco tinnunculus

  • Heimo: Jalohaukat – Falconidae
  • Yleiskuvaus: Keskikokoinen, pitkäpyrstöinen, selkäpuolelta punertavanruskea jalohaukka. Lekuttaa eli lentää paikallaan aukealla paikalla saalistaessaan.
  • Koko: Pituus 31–37 cm, siipien kärkiväli 68–78 cm, paino 140–250 g.
  • Pesä: Vanhassa oravan, varislinnun tai petolinnun pesässä ja viime vuosina enenevästi lajille varta vasten rakennetuissa avopöntöissä. Naaras tuo jonkin verran pesään korsia ym.
  • Pesiminen: Munii huhtikuun loppupuolelta alkaen 2–9 (keskiarvo 4,8) munaa. Pääasiassa naaras hautoo, haudonta-aika 26–29 vrk. Poikaset lentokykyisiä 28–33 vrk:ssa.
  • Esiintyminen: Pesimälintuna koko maassa aina Tunturi-Lappia myöten. Harvinaistui rajusti 1950-luvulta alkaen ympäristömyrkkyjen vuoksi. Nykyisin kanta elpymässä ja laji on tavallisin viljelysaukeilla näkyvä haukkalaji. Nykyinen kanta lienee 5.000–7.000 paria.
  • Muutto: Päivämuuttaja. Syysmuutto elokuun alusta alkaen, päämuutto elo–syyskuun vaihteessa, kevätmuutto maalis–huhtikuussa. Muuttaa Keski- ja Etelä-Eurooppaan sekä Pohjois-Afrikkaan. Hyvinä myyrävuosina Suomessa talvehtii pieniä määriä.
  • Ravinto: Pikkunisäkkäät, linnut, liskot ja hyönteiset. Kykenee ”näkemään” pikkujyrsijöiden virtsajäljet.
  • Ääni: Terävä ja nopea “kii-kii-kii”.
  • Uhanalaisuus: Elinvoimainen, rauhoitettu koko maassa, myös Ahvenanmaalla.

Tuulihaukalla on kaikissa puvuissa selvästi erottuva tiilenpunainen selän väritys. Vanhalla linnulla se on kirkkaampi kuin nuorella (vanhalla linnulla tiilenpunaisen höyhenalueen tummat täplät ovat korvautuneet tummilla poikkijuovilla). Vanhan koiraan pyrstö on siniharmaa ja kärjestä leveälti mustakärkinen. Naaraspukuisella linnulla pyrstö on punaruskea kapein mustin poikkijuovin. Tuulihaukan alapuoli on ruosteensävyisen kellertävä ja pitkittäistäpläinen. Viiksijuova on vain heikosti erottuva. Siivet ovat kapeat, pitkät ja teräväkärkiset, pyrstö on pitkä (erottava tuntomerkki sekä nuoli- että ampuhaukkaan). Koivet ovat keltaiset, nokka keltatyvisesti sinertävä, vahanahka keltainen ja silmän värikalvo ruskea. Silmän ympärillä on keltainen rengas.

Ei mikään hammaskeiju

Tuulihaukalla, niin kuin kaikilla jalohaukoilla, on hammasmainen pykälä ylänokan kärjessä nokan sisällä. Tätä ‘hammasta’ jalohaukat käyttävät saaliinsa kaularangan katkaisemiseen. Haukoilta (Accipitridae) tällainen hammas puuttuu ja ne tappavat saaliinsa jaloillaan.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page