0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, Jouko Lehmuskallio, M. & W. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland). Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Valkoposkihanhi

Branta leucopsis

  • Heimo: Sorsat – Anatidae
  • Yleiskuvaus: Selväpiirteisen valko-, musta- ja harmaakuvioinen pienehkö hanhilaji.
  • Koko: Pituus 58–70 cm, siipien kärkiväli 120–142 cm, paino 1,8–2 kg.
  • Pesä: Erilaisesta kasvimateriaalista rakennettu, vuorattu untuvilla.
  • Pesiminen: Munii 2–9 (tavallisesti 4–5) munaa, haudonta-aika 24–25 vrk. Poikaset lentokykyisiä 40-45 vrk:ssa. Pesii kuivalla maalla, usein yhdyskuntina.
  • Esiintyminen: Pesimälajina Novaja Zemljalla, Huippuvuorilla ja Grönlannissa. Aikaisemmin tavattiin Suomessa vain läpimuuttajana, mutta on nykyisin myös pesimälintuna lähes koko rannikkoalueella (Kokkolasta Virolahdelle) ja sisämaassakin Oulujärvellä, Päijänteellä ja Lahden Vesijärvellä. Suomen ensimmäiset pesinnät todettiin 1980-luvun alussa ja vuonna 2006 pääkaupunkiseudun pesimäkanta oli n. 700 paria. Koko Suomen pesimäkanta on nykyisin arviolta 4.000–5.000 paria. Talvehtimisalueet Pohjanmeren ympäristössä (Brittein saaret ja Hollanti).
  • Muutto: Arktinen kanta muuttaa syys–marraskuussa, pääjoukot lokakuussa ja keväällä huhti–kesäkuussa (pääjoukko toukokuun puolen välin tienoilla). Suomessa pesivien yksilöiden muutto on syksyllä myöhäisempi ja keväällä arktisia lintuja aikaisempi.
  • Ravinto: Erilaisia kasveja, joita laiduntaa rantaniityiltä, pelloilta ja myös nurmikoilta.
  • Ääni: Muuttoparvien ääni muistuttaa koiran haukuntaa.
  • Uhanalaisuus: Elinvoimainen, rauhoitettu.

Kanadanhanhea selvästi pienempi valkoposkihanhi on selkäpuolelta tuhkanharmaa ja vatsapuolelta harmaanvalkea. Laji muistuttaa kanadanhanhea, mutta valkoposkihanhen otsa on valkoinen (kuvaavampi nimi olisikin valko-otsahanhi), mustan ja valkean väriraja on rinnassa eikä kaulan alaosassa. Myös kanadanhanhelle tyypillinen ruskea väri puuttuu. Nuori valkoposkihanhi on mustilta höyhenalueiltaan harmaavivahteinen, selän ja siiven höyhenten reunuksissa lähellä höyhenten kärkeä on ruskeat poikkijuovat, jotka säilyvät osittaisen syyssulkasadon jälkeenkin. Nuorten lintujen mustat osat ovat ruskehtavia vielä seuraavana kesänäkin. Valkoposkihanhen nokka ja jalat ovat mustat, ja silmän värikalvo on ruskea.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page