0:00
0:00

© Copyright: Kuvat: Jari Peltomäki, Kari Pihlaviita, M. & W. von Wright: Svenska fåglar (Kansalliskirjasto, The National Library of Finland). Äänitys: Jan-Erik Bruun. All rights reserved.

Valkoviklo

Tringa nebularia

  • Heimo: Kurpat – Scolopacidae
  • Yleiskuvaus: Kurppien laajaan heimoon kuuluva kahlaaja. Vikloista suurin. Nokka melko tukeva, hieman (usein selvästi) ylöspäin kaartunut. Siivet tasaisen tummanharmaanruskeita. Pyrstö laajalti valkoinen. Yläperä ja selkäkiila valkoisia.
  • Koko: Pituus 30–34 cm, siipien kärkiväli 55–62 cm, paino
    155–210 g.
  • Pesä: Kuoppa maassa, vuorattu jäkälällä ja neulasilla. Pesä yleensä mäntykankaalla varvikossa tai jäkälikössä.
  • Pesiminen: Munii toukokuussa 4 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 22–25 vrk. Poikaset lentokykyisiä 25–26 vrk:ssa. Poikaset pesäpakoisia, etsivät itse ravintonsa jo hyvin pieninä.
  • Esiintyminen: Pesimälintuna Pohjois-Suomessa, harvinaisena aina Pohjois-Satakunnassa, Pohjois-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa asti. Suomen pesimäkannaksi arvioitu 50.000–70.000 paria.
  • Muutto: Yleensä yömuuttaja. Syysmuutto kesäkuun loppupuolelta syyskuuhun, paluu huhti–toukokuussa. Talvehtii Välimeren maissa ja Afrikassa.
  • Ravinto: Selkärangattomat eläimet ja pikkukalat.
  • Ääni: Voimakas 2- tai 3-tavuinen ”kjyy-kjyy”.
  • Uhanalaisuus: Elinvoimainen, rauhoitettu.

Valkoviklo on vikloista suurikokoisin. Sen nokka on melko tukeva ja usein selvästi ylöspäin kaartunut. Siivet ovat tasaisen tummanharmaanruskeat ja pää, kaula ja rinta ovat harmaajuovaiset. Puhtaanvalkoinen vatsa, laajalti valkoinen pyrstö, valkoinen yläperä ja selkäkiila yhdessä tummempien siipien kanssa saavat valkoviklon näyttämään lähes kaksiväriseltä. Valkoviklon koivet ovat vihertävät ja pitkät. Lennossa ne ulottuvat selvästi pyrstönkärjen yli. Nokka on harmaa (kärki tummempi) ja silmän värikalvo tummanruskea.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page