© Copyright: Kuvat:

Jouko Lehmuskallio, Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Ahma

Gulo gulo

  • Lahko: Petoeläimet – Carnivora
  • Heimo: Näätäeläimet – Mustelidae
  • Samannäköisiä lajeja: Mäyrä, Supikoira
  • Koko: Kookkain näätäeläin Euroopassa, säkäkorkeus 40–45 cm, pää 13–14 cm, pää ja ruumis 65–85 cm, häntä 15–25 cm, paino 8–28 kg. Koiraat (keskimäärin 17 kg) suurempia kuin naaraat (keskimäärin 13 kg).
  • Yleiskuvaus: Suuri, raskastekoinen näätäeläin, yksi neljästä suurpedostamme (muut ovat karhu, susi ja ilves). Tiheä, pitkäkarvainen, tummanruskea turkki, kyljissä kellanruskeat juovat. Litteä pää, suippeneva kuono, silmät pään etuosassa, pienet pyöreähköt korvat pään sivuilla. Häntä lyhyt–keskimittainen, tuuhea. Jalat lyhyehköt, voimakkaat, käpälät suuret leveät.
  • Liikkuminen: Kävelee ja loikkii etsiessään ruokaa, mutta pelästyneenä voi laukata nopeasti. Kiipeää ja ui.
  • Jäljet: Munanmuotoiset, viisi varvasanturaa (sudella ja ilveksellä 4), selvät kynnenjäljet. Etukäpälät 12–16 cm, takakäpälät 8–10 cm. Vaikka ahmalla on viisi varvasta kaikissa käpälissä, yhden varpaan jälkeä ei usein pysty erottamaan. Silloin jäljen voi sekoittaa suden jälkeen. Askelväli 60–120 cm; laukassa jäljet ovat ryhmittäin viistosti menosuuntaan.
  • Pesä: Kallionkoloissa, kivilouhoksissa, usein syvässä lumikuopassa tai pitkän lumikäytävän päässä lumiluolassa.
  • Lisääntyminen: Parittelu huhti–elokuussa. Kantoaika noin 35 vrk. Poikaset, 1–4, syntyvät viivästyneen sikiönkehityksen vuoksi vasta helmi–maaliskuussa, pennut sokeita, tiheäkarvaisia, paino noin 100 g. Itsenäisiä noin 6 kuukaudessa. Sukukypsiä seuraavana vuonna.
  • Äänet: Suuri äänikirjo, mm. urahtelee ja vikisee. Yleensä hiljainen, häirittynä murisee ja sähisee.
  • Ravinto: Kaikkiruokainen: jyrsijöitä, lintuja ja niiden munia, selkärangattomia, marjoja. Voi hyökätä myös suurempien eläinten kimppuun; raadot erityisen tärkeitä talvisaikaan: syö mm. ilveksen ja suden tappamia poroja.
  • Syömäjäljet: Saattaa tappaa enemmän kuin jaksaa syödä, joten joskus löytyy osittain syötyjä raatoja. Varastoi saalista.
  • Jätökset: Pitkiä, käyriä, 15 × 2 cm, saaliseläinten karvoja näkyvissä.
  • Uhanalaisuus: Erittäin uhanalainen, rauhoitettu.

Ahmaa tavataan Euroopassa Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä. Suomessa ahmalla on ollut varsin laaja levinneisyys, mutta suuresti vainottuna eläimenä sen levinneisyysalue on supistunut ja laji on nykyään erittäin harvinainen. Ahma on ollut suojeltu vuodesta 1982, mutta tappolupia voidaan myöntää poronhoitoalueilla (joissa ahmoja arvellaan olevan noin 100). Ahmojen lukumäärä koko Suomessa vuonna 2016 oli 200–250 yksilöä ja Euroopassa (Suomi, Ruotsi, Norja, Venäjä) 2.300. Ahma esiintyy Pohjois- ja Itä-Suomessa erämaisilla metsä- ja tunturialueilla mahdollisimman kaukana ihmisasutuksista.
Ahmat ovat solidaarisia (paitsi lisääntymisaikana) päiväeläimiä. Ne eivät nuku talviunta. Niiden elinpiiri on hyvin laaja, naarailla 50–150 km², uroksilla jopa 2.000 km²; koiraat voivat vaeltaa 1.000 km:n matkoja 45 km:n päivävauhdilla.

Maanisäkkäiden uhanalaisuus

Suomessa on 2.247 uhanalaiseksi luokiteltua eliölajia vuoden 2010 Punaisen kirjan mukaan. Niistä äärimmäisen uhanalaisia on 249. Vuoden 2015 listan mukaan luonnonvaraisista maanisäkkäistämme (joita meillä on noin 50 lajia) äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) on luokiteltu naali, erittäin uhanalaiseksi (EN) susi ja ahma, vaarantuneeksi (VU) hilleri. Silmälläpidettäviä (NT) on 6 lajia (euroopanmajava, ilves, karhu, kenttämyyrä, liito-orava ja metsäpeura). Ja mainitaan vielä hävinneet (EX) maanisäkäslajit, (mustarotta, tammihiiri, vesikko, ja peuran toinen alalaji, tunturipeura).
Vertaa rauhoittamattomat maanisäkkäät.
.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page