© Copyright: Kuvat:

Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Euroopanmajava

Castor fiber

  • Nimi myös: Majava (vanha lajinimi)
  • Lahko: Jyrsijät – Rodentia
  • Heimo: Majavat – Castoridae
  • Samannäköisiä lajeja: Amerikanmajava, Piisami
  • Koko: Keskikokoinen nisäkäs, paljon piisamia suurempi, kanadanmajavan ohella suurin jyrsijämme. (Maailmanlaajuisesti majava on toiseksi suurin jyrsijä, suurin on Etelä-Amerikassa tavattava kapybara.) Pää 13–15 cm, pää ja ruumis 75–100 cm, häntä 23–33 cm, paino 14–30 kg.
  • Yleiskuvaus: Yksivärisen turkin väri vaihtelee kellanruskeasta mustaan. Pyöreähkö pää ja kuono, suuret kellanpunaiset etuhampaat, pienet silmät, pyöreähköt korvat. Huomiotaherättävän suuri, suomuinen litteä, melamainen häntä. Lyhyet raajat, räpylämäiset takajalat. Vaikea erottaa amerikanmajavasta. Euroopanmajava on suurempi, eikä sen pää ole niin pyöreä. Häntä on noin 10 cm leveä kaveten kärkeä kohti (amerikanmajavan pyöreäpäisen hännän leveys on 15 cm). Näitä tuntomerkkejä on vaikea todeta luonnossa.
  • Liikkuminen: Liikkuu kömpelösti maalla mutta ui ja sukeltaa erinomaisesti. Liikkuu enimmäkseen hämärissä.
  • Jäljet: Etukäpälät 5,5 × 4,5 cm, viisi varvasta, mutta tavallisesti 3 tai 4 jättävät jäljen. Takakäpälät 15 × 10 cm, mutta jäljet jäävät usein hännän laahausjäljen peittoon. Tekee polkuja vesialueiden välille.
  • Pesä: Suuria kekomaisia risupesiä, onkaloita rantatöyräässä. Kulkuaukko veden pinnan alapuolella johtaa pesäkammioon. Veden korkeutta säädelläkseen rakentaa patoja, joskaan ei niin ahkerasti kuin amerikanmajava.
  • Lisääntyminen: Parittelu helmikuussa, yksi pesue vuodessa. Kesäkuussa syntyviä poikasia 2–6 (tavallisesti 2), paino 300–700 g. Poikasilla heti syntyessään turkki ja silmät avoinna. Vieroitetaan 2–3 kuukauden kuluttua, sukukypsiä 2–3 vuoden iässä.
  • Äänet: Voimakas läjähdys, kun lyö hännällään vedenpintaan varoitusääneksi.
  • Ravinto: Kasvinsyöjä. Enimmäkseen ruohoja, heiniä ja vesikasveja kesällä sekä puunkuorta talvella.
  • Jätökset: Puukuituista, sulamatonta materiaalia, n. 25–30 mm:n papanoina, usein ketjuissa. Harvoin löydettävissä, sillä lasketaan usein veteen.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä.

Euroopanmajava oli aiemmin Euroopassa laajalle levinnyt laji, mutta metsästyksen ja elinympäristömuutosten vuoksi sillä on nykyään vain muutamia hajallaan olevia populaatioita. Suomen viimeinen euroopanmajava ammuttiin vuonna 1868. Lajia tuotiin uudestaan Suomeen 1930-luvulla, mutta sitä esiintyy nykyään vain Länsi- ja Lounais-Suomessa, josta amerikanmajava puuttuu. Kannan suuruudeksi arvioidaan noin 2.500–2.900 yksilöä. Reviirin koko vaihtelee välillä 0,5–12 km².

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page