© Copyright: Kuvat:

Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Harmaakuvemyyrä

Myodes rufocanus

  • Tieteellinen nimi aiemmin: Clethrionomys rufocanus
  • Lahko: Jyrsijät – Rodentia
  • Heimo: Myyrät – Cricetidae
  • Samannäköisiä lajeja: Kenttämyyrät, Lapinmyyrä, Metsämyyrä, Metsäsopuli, Peltomyyrä, Punamyyrä
  • Koko: Keskikokoinen myyrä. Kallo 2–2,5 cm, pää ja ruumis 11–14 cm, häntä 3–5 cm, paino 20–50 g.
  • Yleiskuvaus: Pyöreähkö ruumis, lyhyet jalat. Selkäpuoli tumma, punaruskea, kupeet tummanharmaat, vatsapuoli vaaleamman harmaa. Pyöreähkö pää ja kuono, pienet silmät, pyöreät korvat pään sivuilla taaksepäin suuntautuneet. Lyhyt häntä.
  • Liikkuminen: Kävelee, juoksee, kaivaa, enimmäkseen maassa, myös kiipeää (kuitenkin vähemmän kuin metsä- ja punamyyrä), etsiä ruokansa maanpinnalta. On myös hyvä uimari.
  • Jäljet: Samanlaiset kuin metsämyyrällä mutta suuremmat.
  • Pesä: Tavallisesti heinistä, sammalista, jäkälistä ja silputuista lehdistä rakennettu pallomainen pesä puun juuristossa, kivien alla, puunkolossa tai joskus maanpinnan yläpuolella puun oksistossa.
  • Lisääntyminen: Vuodessa 2–4 pesuetta, tavallisesti 5–7 poikasta, syntyvät sokeina ja karvattomina, vieroitetaan 14 päivän iässä.
  • Äänet: Erilaisia lavertelevia ja sirittäviä ääniä.
  • Ravinto: Pääasiassa kasvinsyöjä, syö monenlaista kasviravintoa: vihreät ja pehmeät kasvinosat, silmut, varret, kukat, marjat – erityisesti mustikka; syö myös sieniä ja selkärangattomia.
  • Jätökset: Lieriömäinen, mustanruskea papana (peltomyyrän jätökset ovat luonteenomaisesti vihreitä), pienempi kuin metsähiiren papana.
  • Uhanalaisuus: Rauhoitettu.

Harmaakuvemyyrän tyypillistä elinympäristöä ovat varpuja kasvavat kivipohjaiset metsät. Se on pohjoinen laji, jonka eteläinen raja on Tornio-Kuusamo-linjan pohjoispuolella. Harmaakuvemyyrä on aktiivinen koko vuorokauden. Sen reviiri on 300 m² –1 ha. Vuotuiset kannanvaihtelut ovat suuria.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page