© Copyright: Kuvat:

Jouko Lehmuskallio, Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Hilleri

Mustela putorius

  • Lahko: Petoeläimet – Carnivora
  • Heimo: Näätäeläimet – Mustelidae
  • Samannäköisiä lajeja: Kärppä, Minkki, Näätä
  • Koko: Keskikokoinen näätäeläin, pää 6–7 cm, pää ja ruumis 30–45 cm, häntä 10–15 cm, paino 0,4–1,5 kg. Koiraat suurempia kuin naaraat, koossa suurta alueellista vaihtelua.
  • Yleiskuvaus: Pitkä ruumis, lyhyet jalat, raskastekoinen. Mustanruskeiden peitinkarvojen alla kermanvärinen aluskarva. Talvella vaalea aluskarva näkyy selvemmin. Suippo kuono, tumma naamio silmien ympärillä, pienet silmät pään etuosassa. Lyhyissä, pyöreissä korvissa valkeaa kuviointia. Häntä keskimittainen, tuuhea, mustakärkinen. Hilleri on paljon saukkoa pienempi, ja sillä on erilainen naamakuviointi kuin minkillä.
  • Liikkuminen: Kävelee hitaasti ruumis ojennettuna, pää ja häntä alhaalla. Loikkii köyryselkäisenä. Liikkuu pitkin loikin metsästäessään, kulkee vaivatta käytävissä. Osaa kiivetä ja uida mutta ei mene mielellään veteen.
  • Jäljet: Munanmuotoiset, 4–5 cm. Viisi varvasanturaa, näkyvät kynnenjäljet. Loikan pituus pariloikassa 40 cm, neliloikassa 50–60 cm. Muistuttavat minkin jälkiä.
  • Pesä: Tavallisesti yksinkertainen, vaihtelee tilapäisestä lepopaikasta itse kaivettuihin käytäviin, joissa useita kammioita.
  • Lisääntyminen: Kiima-aika maalis–kesäkuussa. Kantoaika n. 40 vrk. Poikasia 2–12 (tyypillisesti 3–7), syntyvät sokeina ja kuuroina silkkisen valkean karvan peittämänä, paino 9–10 g. Vieroitetaan 21–28 päivän kuluttua, sukukypsyys 22–23 kuukaudessa.
  • Äänet: Yleensä hiljainen, mutta voi murista, sihistä ja huutaa.
  • Ravinto: Lihansyöjä, syö jäniksiä, jyrsijöitä, lintuja, sammakoita, selkärangattomia ja raatoja. Hajuaisti erittäin tärkeä saaliin paikallistamisessa, samoin kuulo.
  • Syömäjäljet: Tappaa tai lamauttaa saaliin puremalla sitä niskaan. Avaa linnunmunat tekemällä suuren rosoreunaisen nelikulmaisen reiän. Varastoi ylimääräisen saaliin pesään tai kasvillisuuden kätköön.
  • Jätökset: Väritys vaihtelee ruoan mukaan, tavallisesti mustia, karvoja ja luun kappaleita näkyvissä. Lieriömäinen, pitkä (n. 70 × 5–9 mm), päistä suppenevia. Tuoreissa jätöksissä on tyypillinen myskin haju. Tekee tarpeensa pesän yhteydessä olevaan käymälään. Muistuttaa minkin ulostetta, erona kalan luiden puuttuminen.
  • Uhanalaisuus: Vaarantunut.

Suomessa hillerin levinneisyysalue ulottuu Oulun korkeudelle saakka, runsaimmillaan lajia on kaakkoisosassa maata. Hillerit elävät metsämailla ja rannoilla sekä kosteikoissa. Ne liikkuvat enimmäkseen öisin, aktiivisuus riippuu lämpötilasta ja saaliin saatavuudesta. Hillerit eivät nuku talviunta. Reviirin koko riippuu mm. saalismääristä, ollen 15–500 ha, keskimäärin 1 km².

Hilleriä pidetään myös lemmikkieläimenä, lajinimi tällöin on fretti (Mustela putorius furo). Frettejä on käytetty mm. citykanien metsästykseen. Suomessa frettejä on 1.000–1.500. Hilleriä tarhataan Suomessa myös turkiseläimenä.

Suomalaiset tarhaturkiseläimet

Suomi on maailman suurin ketunnahkojen tuottaja. Suosituin turkiskettu on (1) sinikettu (Vulpes lagopus) eli naalin siniharmaa värimuoto. Toinen suomalainen turkiskettu on (2) hopeakettu (Vulpes vulpes), joka on punaketun eli ‘aidon’ ketun jalostettu värimuoto. Toiseksi suosituin turkiseläin Suomessa on (3) minkki (Neovison vison), josta kasvatetaan useita eri värimuotoja. Muita Suomessa tarhattavia turkiseläimiä ovat (4) suomensupi (Nyctereutes procynoides) eli supikoiran tarhamuoto, ja vielä tämän sivun (5) hilleri (Mustela putorius).

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page