© Copyright: Kuvat:

Jouko Lehmuskallio, Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Kaniini

Oryctolagus cuniculus

  • Nimi myös: Kani, villikani, citykani
  • Lahko: Jäniseläimet – Lagomorpha
  • Heimo: Jänikset – Leporidae
  • Samannäköisiä lajeja: Metsäjänis, Rusakko
  • Koko: Pienehkö nisäkäs, jäniksistämme pienin. Kallo 6,5–8 cm, pää ja ruumis 35–70 cm, häntä 4–8 cm, paino 1,2–2,5 kg. Naaras suurempi kuin koiras.
  • Yleiskuvaus: Luonteenomaisesti harmaahko tai kellanruskea, vatsapuolelta vaaleampi. Turkin värityksessä kuitenkin suurta vaihtelua. Pyöreähkö pää, lyhyt ja pyöreähkö kuono. Pitkät korvat päälaella joko ylös tai ruumiinmyötäisesti taaksepäin suuntautuneet. Korvat lyhyemmät kuin rusakolla ja metsäjäniksellä, eikä niissä ole mustaa kärkeä. Tupsumaisen hännän alapuoli valkeahko – se näkyy hyvin kanin juostessa. Jalat lyhyet suhteessa ruumiiseen.
  • Liikkuminen: Kävelee, juoksee hyvin nopeasti, seisoo takajalkojensa varassa.
  • Jäljet: Käpälissä viisi varvasta. Etukäpälien sisin varvas ei useinkaan jätä jälkeä. Kynnet erottuvat selvästi, ja kovassa maassa voi jälkiä näkyäkin vain kynsistä. Takakäpälä 4 × 2,5 cm. Jäljet samanlaiset kuin rusakolla ja metsäjäniksellä mutta pienemmät.
  • Pesä: Pesä tunnelin päädyssä, yleensä yksi uloskäytävä. Voi sijaita myös käytäväverkoston yhteydessä olevien umpitunneleiden päässä. Pesä vuorataan heinillä tai sammalilla sekä vatsakarvoilla. Maanalaiset käytävät voivat muodostaa laajan verkoston. Sisäänkäynnit läpimitaltaan 10–50 cm.
  • Lisääntyminen: Vuodessa 3–4 poikuetta, 3–10 poikasta (tavallisesti 5), paino 30–35 g, syntyvät sokeina ja karvattomina. Silmät avautuvat n. 10 päivän kuluttua, vieroitetaan 21–25 päivän iässä. Sukukypsä 3,5 kuukauden iässä.
  • Äänet: Yleensä hiljainen, ahdistettuna kirkuu, tömistää jalkojaan.
  • Ravinto: Kasvinsyöjä. Monenlaista kasviravintoa, kuten heiniä, ruohoja, vihanneksia, viljaa.
  • Jätökset: Väritys vaihtelee ravinnon mukaan, luonteenomaisesti mustia papanoita, läpimitaltaan 7–12 mm, tiiviissä ryppäässä. Kuin rusakon ja metsäjäniksen papanat mutta pienemmät.
  • Haitallisuusluokitus: Haitallinen vieraslaji.

Kaniinia tavataan hyvin laajalti Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Se esiintyy monenlaisissa ympäristöissä mutta suosii etenkin lyhytruohoisia niittyjä, kuivia ketoja ja kanervanummia, pensaikkoja sekä ihmisen luomia ympäristöjä, kuten kenttiä, pensasaitoja yms. Maailman pohjoisin, vapaaksi päästetyistä lemmikkikaneista alkunsa saanut kanipopulaatio elää nykyään Helsingissä ja sen lähikunnissa. Kaniinia pidetään haitallisena tuhoeläimenä, joka tekee suurta vahinkoa puistojen ja puutarhojen istutuksille. Kaniinien määrää rajoitetaan nykyään metsästyksellä, kanta vaihtelee n. 5.000 ja 10.000 yksilön välillä

Kaniini on luontaisesti aktiivinen läpi vuorokauden, mutta häirittynä ja vainottuna siitä tulee hämärä- ja yöeläin. Se ei nuku talviunta. Reviirin koko on 0,3–0,7 ha; ruokaa etsitään enintään 400 metrin etäisyydellä pesäkoloista.

Haital Lista myös toisaalla

Kaniini tuotiin Australiaan riistaeläimeksi 1800-luvun puolivälissä ja huonostihan siinä kävi. Sata vuotta myöhemmin kaniineja oli Australiassa arviolta noin 600 miljoonaa. Kantaa saatiin pienennettyä biologisella torjunnalla (virus), mutta kaniinit alkoivat tulla immuuneiksi. Kantaa saatiin kuitenkin vähennettyä tuntuvasti. IUCN on listannut kaniinin maailman 100 haitallisimman vieraslajin joukkoon. Vertaa kettu ja kärppä

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page