© Copyright: Kuvat:

Juha Lakaniemi, Jouko Lehmuskallio, Sanna Matintupa, Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Karhu

Ursus arctos arctos

  • Nimi myös: Ruskeakarhu, maakarhu
  • Lahko: Petoeläimet – Carnivora
  • Heimo: Karhut – Ursidae
  • Koko: Euroopan suurin petoeläin. Korkeus 90–110 cm, pää n. 30 cm, pituus 150–250 cm, häntä 5–15 cm, paino 60–230 kg. Suurimmillaan loppusyksyllä ennen talviunia. Urokset naaraita suurempia (suurin Suomessa kaadettu karhu painoi yli 300 kg ja oli säkäkorkeudeltaan noin 125 cm).
  • Yleiskuvaus: Erittäin suuri, raskastekoinen nisäkäs, suurpeto (yksi neljästä suurpedostamme). Pitkä, tiheä turkki, väritys vaihtelee ruskeasta kellanruskeaan, kellanharmaaseen ja lähes mustaan. Pennuilla usein vaalea kaulus. Kallo koiramainen mutta paljon suurempi. Kuono pitkä, suippeneva, suuret matalat poskihampaat ja hyvin suuret kulmahampaat. Pyöreät korvat ja pieni häntä suurelta osin turkin peitossa. Kaula paksu ja lyhyt. Vahvat jalat, käpälissä suuret käyrät kynnet.
  • Liikkuminen: Kanta-astuja. Kävelee tai ravaa neljällä jalalla, hyppii, voi juosta hyvin nopeasti. Seisoo usein kahdella jalalla tutkiessaan maisemaa ja kävelee kahdella jalalla ollessaan nousemassa puuhun. Kiipeää erittäin hyvin, on myös hyvä uimari.
  • Jäljet: Huomiotaherättävän suuret, jopa 25 cm pitkät (takajalan jälki pidempi), 11–17 cm leveät, viisi varvasta, selvät kynnenjäljet. Takajalan jälki on yhtä pitkä kuin aikuisella ihmisellä mutta huomattavasti leveämpi. Askelväli kävellessä 1–1,5 m, loikatessa jopa 2,5 m.
  • Pesä: Karhu viettää talven talviunessa luolassa, maakuopassa tai puunjuuristojen alapuolisessa onkalossa; vuorattu oksilla ja kuivilla kasveilla. Käyttää samaa pesää lepopaikkana kesällä ja myös pentujen turvapaikkana.
  • Lisääntyminen: Pariutuminen alkukesällä. Viivästynyt alkion kiinnittyminen (kiinnittyy vasta talviunilla). Pentuja 1–3, syntyvät talvipesään tammi–helmikuussa oravankokoisina (n. 25 cm, 350 g), sokeina ja karvattomina, menevät seuraavana talvena emon kanssa samaan talvipesään, vieroitetaan 1,5–3-vuotisina. Karhunaaras saa pentuja 2–4 vuoden välein.
  • Äänet: Erittäin monipuolinen äänikirjo: murisee, viheltää, karjuu, ulvoo. Naaraat määkivät kutsuessaan pentuja.
  • Ravinto: Kaikkiruokainen. Marjoja, pähkinöitä, juuria (etenkin ennen talvehtimista), suurelta osin kasviravintoa. Saalistaa erityisesti keväisin hirviä ja poroja, kalastaa. Syö raatoja sekä selkärangattomia, käy myös hakemassa mehiläispesistä hunajaa.
  • Syömäjäljet: Maasta kaivettuja mesipistiäispesiä, hajotettuja mehiläispesiä ja muurahaiskekoja, käännettyjä kiviä, raavittuja puita.
  • Jätökset: Hyvin vaihtelevia ravinnon mukaan, sisältävät sulamattomia osia ravinnosta. Jätökset suurissa läjissä.
  • Uhanalaisuus: Silmälläpidettävä. Riistaeläin. Kaatolupia myönnetään vuosittain noin 150 elokuun loppupuolelta lokakuun loppuun. Naaras ja sen alle vuodenikäiset pennut ovat aina rauhoitettuja.

Karhu on Suomen kansalliseläin, mutta tapettiin lähes sukupuuttoon 1900-luvun alussa. Kanta on vahvistunut myös Venäjältä tulleiden karhujen ansiosta ja nykyään kannan kooksi arvioidaan 2.000–2.100 yksilöä. Karhuja on koko maassa paitsi Ahvenanmaalla, Pohjois-Pohjanmaan rannikolla ja osassa Lappia. Tihein kanta on itärajan tuntumassa. Elinympäristöjä ovat metsät ja suot, päivälevolle on oltava kunnollinen suojapaikka. Karhu on enimmäkseen yksineläjä ja liikkeellä öisin ja iltahämärissä. Se nukkuu talviunta loka–marraskuusta maalis–huhtikuuhun. Elinpiiri on luonteenomaisesti 25 km² mutta voi olla huomattavasti laajempikin (naarailla 1.000, uroksilla 10.000 km²). Karhu välttelee ihmistä ja kohtaamiset ovat äärimmäisen harvinaisia.

Kansallissymbolit

Karhu on Suomen kansalliseläin. Vertaa laulujoutsen, kielo, rauduskoivu, ahven ja paatsamasinisiipi.

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page