© Copyright: Kuvat:

Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Kenttämyyrät

Microtus arvalis ja Microtus levis

  • Lajit: Kenttämyyrä (lännenkenttämyyrä) ja idänkenttämyyrä
  • Idänkenttämyyrän aiempi tieteellinen nimi: Microtus rossiaemeridionalis
  • Lahko: Jyrsijät – Rodentia
  • Heimo: Myyrät – Cricetidae
  • Samannäköisiä lajeja: Tässä artikkelissa käsitellään poikkeuksellisesti kahta lajia, koska kenttämyyrä ja idänkenttämyyrä ovat niin samannäköisiä, että niitä ei juuri pysty erottamaan toisistaan tutkimatta niiden kromosomeja (kenttämyyrällä kromosomiluku on 46 ja idänkenttämyyrällä 54). Muita melko samannäköisiä lajeja ovat Harmaakuvemyyrä, Lapinmyyrä, Metsämyyrä, Metsäsopuli, Peltomyyrä, Punamyyrä.
  • Koko: Pieni myyrä. Kallo n. 2,5 cm, pää ja ruumis 6–13 cm, häntä 2–5 cm, paino 10–50 g.
  • Yleiskuvaus: Pyöreähkö ruumis, lyhyet jalat. Selkäpuoli harmaanruskea, vatsapuoli harmaa tai harmaanvalkoinen. Pyöreähkö pää ja kuono, pienet silmät, pienet pyöreät korvat pään sivuilla taaksepäin suuntautuneet (erottuvat paremmin kuin peltomyyrällä). Lyhyt häntä. Muistuttaa paljon peltomyyrää mutta hieman suurempi, vähemmän karvaiset korvat ja lyhyempi, harmaampi turkki.
  • Liikkuminen: Kävelee, juoksee, kaivaa, harvoin kiipeää.
  • Jäljet: Etu- ja takakäpälät molemmat n. 12 × 10 mm. Etukäpälissä neljä varvasta, takakäpälissä viisi. Viisi anturaa etukäpälissä, kuusi takakäpälissä. Askelväli yleensä noin 5 cm.
  • Pesä: Pallomainen pesä hienoksi silputusta heinästä luonteenomaisesti tavallisesti mättään tai ruohotuppaan tyvellä. Kenttämyyrillä on kasvillisuuteen tallattuja polkuja, jotka ovat yhteydessä maanalaisiin käytäviin. Käytäväverkosto on hyvin laaja, laajempi kuin peltomyyrällä.
  • Lisääntyminen: Kauden aikana jopa 7 poikuetta (normaalisti 3–6), joissa 2–8 poikasta. Vieroitetaan 20 päivän ikäisinä, sukukypsyys alle kuukaudessa.
  • Äänet: Korkeaa vikinää.
  • Ravinto: Enimmäkseen kasvinsyöjä, syö monenlaista kasviravintoa: heiniä, ruohoja. Ajoittain ravintona myös selkärangattomia. Talvella jyrsii puiden kuoria.
  • Jätökset: Lieriömäinen, tavallisesti vihertävä papana, ryppäinä kulkupolkujen varsilla. Kuten peltomyyrän papanat.
  • Uhanalaisuus: Kenttämyyrä on luokiteltu silmälläpidettäväksi.

Kenttämyyrällä on Suomessa hyvin rajoitettu levinneisyys ja sitä tavataan vain maamme itäosissa. Sen elinympäristöjä ovat heinänurmet, pakettipellot, metsänreunat ja puutarhat. Laji suosii kuivempia ympäristöjä kuin peltomyyrä ja idänkenttämyyrä. Kenttämyyrä on aktiivinen läpi vuoden ja kaikkina vuorokauden aikoina. Koiraan reviiri on kooltaan jopa 1500 m², naaraalla paljon pienempi. Populaatioissa on vuotuisia kannanvaihteluita.

Idänkenttämyyrä on Suomessa melko uusi laji, ensimmäiset havainnot ovat 1900-luvun puolivälin paikkeilta. Lajin pohjoisraja on suunnilleen Vaasa-Joensuu-linjalla. Idänkenttämyyrä viihtyy kosteammilla paikoilla kuin kenttämyyrä.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page