© Copyright: Kuvat:

Jari Peltomäki, Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Mäyrä

Meles meles

  • Lahko: Petoeläimet – Carnivora
  • Heimo: Näätäeläimet – Mustelidae
  • Samannäköisiä lajeja: Ahma, Supikoira
  • Koko: Suuri näätäeläin, pää 11–13 cm, pää ja ruumis 65–90 cm, häntä 10–20 cm, paino 7–17 kg, (keskimäärin 10–11 kg). Koiraat hieman suurempia kuin naaraat.
  • Yleiskuvaus: Pyöreähkö ja tanakkarakenteinen. Kuono pitkä, kaula ja raajat lyhyet. Turkki vaikuttaa harmaalta, mutta karvat ovat vaaleita tyveltä ja kärjestä, tummia keskeltä. Raajat ja leuka mustat. Naamakuviointi huomiotaherättävä; valkeassa päässä mustat juovat, jotka ulottuvat kuonosta silmien ja korvien kautta niskaan. Pienet silmät pään etuosassa. Pienissä pyöreissä korvissa valkeat reunukset. Häntä lyhyt, tuuhea. Mäyrä on ahmaa pienempi, mutta turkin väritys on erilainen; supikoiran kokoinen, mutta etenkin naamakuviointi hyvin erilainen.
  • Liikkuminen: Yöeläin. Kävelee hitaasti etsiessään ruokaa mutta pelästyneenä voi juosta nopeasti lyhyitä matkoja. Syötävää etsivän mäyrän kuono viistää maata ja peräpää keinuu puolelta toiselle. Pysähtyy usein kuuntelemaan.
  • Jäljet: Viisi varvasta, selvät kynnenjäljet; Etukäpälät 5 × 5 cm, takakäpälät hieman pienemmät. Askelväli 40–60 cm kävellessä, jopa 110 cm juostessa. Jäljet kävellessä hyvin lähellä keskilinjaa, varpaat suuntautuneet sisäänpäin.
  • Pesä: Laajat käytäväverkostot, joissa kammioita perheyhteisön erilaisiin tarpeisiin. Pesät käytössä läpi vuoden ja useiden sukupolvien ajan. Luonteenomaisesti 3–10 suurta sisäänkäyntiä, joiden läpimitta n. 25 cm, ympärillä suuret kasat kaivettua maata. Tunnelit 10–20 m. Pesävuorauksia vaihdetaan aika ajoin, vanhojen vuorauksien jäämiä usein näkösällä kulkuaukon ulkopuolella. Luolastoja kaivetaan erilaisiin paikkoihin, missä sopivat olosuhteet kaivamiseen. Luolastoja yhdistää paljon käytetty polkuverkosto. Mäyriltä jää usein karvoja esiinpistäviin oksiin ja esim. aitoihin.
  • Lisääntyminen: Parittelu yleensä keväällä. Pentuja enintään 5 (keskimäärin 2–3), syntyvät maalis-huhtikuussa (viivästynyt sikiönkehitys), syntyessään sokeita, iho vaaleanpunainen vaaleanharmaan silkkisen turkin peitossa, paino 75–130 g. Vieroitetaan n. 12 viikossa. Koiraat sukukypsiä 9–18 kuukauden kuluttua, naaraat 12–24 kuukauden kuluttua.
  • Äänet: Suuri äänikirjo, mm. haukkumista ja murinaa.
  • Ravinto: Kaikkiruokainen. Opportunisti, syö kaikenlaista saatavilla olevaa eläin- ja kasviravintoa. Ravinto määräytyy saatavuuden mukaan, joten vuodenajan ja maantieteellisen sijainnin mukaan vaihtelu suurta. Tärkeää ravintoa ovat kastemadot, mutta syö myös paljon muita selkärangattomia sekä nisäkkäiden ja maassa pesivien lintujen poikasia. Syö myös viljaa, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, joskus lehtiäkin.
  • Jätökset: Vaihtelee ravinnon mukaan, löysempää kuin ketun. Kovakuoriaisten peitinsiipiä ja kasvimateriaalia voi olla näkyvissä. Rakenne ”mutainen” jos kastemadot pääravintona. Jos ravinnossa on paljon marjoja, ne antavat jätöksiin punaista väriä. Jätöksille tavallisesti oma käymäläalue melko lähellä pesiä.

Mäyrää tavataan Lappia lukuun ottamatta koko Suomessa. Laji viihtyy monenlaisissa ympäristöissä, etenkin metsien reuna-alueilla ja laidunmailla. Mäyrä suosii kosteita ympäristöjä, mutta välttää pesimistä tulvien uhkaamille paikoille. Mäyrä on hämärä- ja yöaktiivinen. Etelämpänä Euroopassa se ei nuku talviunta, mutta kylmimpinä aikoina aktiivisuus vähenee huomattavasti. Suomessa mäyrä nukkuu talviunta loka-marraskuusta huhtikuuhun. Uni ei ole kuitenkaan aivan yhtäjaksoista ja mäyrä saattaa jopa käydä pesästään ulkona. Mäyrän elinpiiri on keskimäärin 30 ha optimaalisissa ympäristöissä ja yli 150 ha huonommissa ympäristöissä.
Nahkansa vuoksi mäyrä on riistaeläin; vuotuinen saalismaarä on yleensä yli 10.000 yksilöä.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!


Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page