© Copyright: Kuvat:

Eija Kujansuu, Jari Peltomäki, Kari Pihlaviita, Jouko Lehmuskallio, Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Metsäjänis

Lepus timidus

  • Lahko: Jäniseläimet – Lagomorpha
  • Heimo: Jänikset – Leporidae
  • Samannäköisiä lajeja: Kaniini, Rusakko
  • Koko: Keskikokoinen nisäkäs. Kallo n. 9 cm, pää ja ruumis 50–60 cm, häntä 4-8 cm, paino 3–5 kg. Naaras suurempi kuin koiras.
  • Yleiskuvaus: Kesällä selkäpuolelta harmaanruskea, vatsapuolelta valkeahko, talvella kokonaan valkoinen. Pyöreähkö pää ja kuono, korvat mustakärkiset, pitkät (lyhyemmät kuin rusakolla, kanin korvat taas eivät ole mustakärkiset), päälaelta ylöspäin suuntautuneet. Raajat pitkät ja ohuet, takaraajat paljon eturaajoja pidemmät. Tupsumainen häntä kautta vuoden kokonaan valkoinen.
  • Liikkuminen: Kävelee, juoksee hyvin nopeasti (jopa 65 km:n tuntivauhtia), seisoo takajalkojensa varassa. Molemmat sukupuolet taistelevat potkimalla takajaloillaan tai nyrkkeilemällä etujaloillaan.
  • Jäljet: Etukäpälissä 5 varvasta, mutta sisimmästä varpaasta ei tavallisesti jää jälkeä, kynsien jäljet erottuvat selvästi, ja kovassa maassa voi jälkiä näkyäkin vain kynsistä. Pitkissä takakäpälissä neljä varvasta. Etukäpälien jälki 5–7 × 4 cm, takakäpälien 7–13 × 4 cm. Talvella jäljet ovat suuremmat paksumman karvapeitteen vuoksi. Vaikea erottaa rusakosta. Loikan pituus 0,4–1,2 m, pakenevalla jäniksellä jopa 3 m. Koska takaraajat ovat pidemmät, metsäjänis hyppää niillä tasajalkaa, mistä johtuen jälkirivissä etukäpälien (pienemmät) jäljet ovat peräkkäin ja takakäpälien vierekkäin.
  • Pesä: Epämääräisiä painaumia tiheässä kasvillisuudessa, joka kätkee eläimen hyvin, yleensä sellaisessa maastonkohdassa, josta hyvä tarkkailla ympäristöä. Talvella matala lumikuoppa. Joskus kaivaa matalan käytävän tai ottaa haltuunsa kanin käytävän.
  • Lisääntyminen: Lisääntymiskausi helmikuusta elokuuhun. Vuosittain 2–3 poikuetta, 1–8 (luonteenomaisesti 5) poikasta, paino 90–100 g, poikasilla heti syntyessään turkki ja silmät avoinna. Vieroitetaan n. 21 päivän iässä, sukukypsyys toisena vuonna.
  • Äänet: Naksuttelua, ahdistettuna kirkuu.
  • Ravinto: Kasvinsyöjä. Monenlaista kasviravintoa: heiniä, ruohoja, joskus viljaa. Talvella kanervaa, marjoja ja etenkin nuorten lehtipuiden kuorta.
  • Syömäjäljet: Hampaiden jälkiä nuorissa puissa. Mahdotonta erottaa rusakon tai kanin syömäjäljistä.
  • Jätökset: Pyöreähkö, halkaisijaltaan 1–2 cm:n papana, väri vaihtelee ruskeasta harmaaseen ja vihreähköön riippuen ravinnosta. Kuin rusakon papanat, suuremmat kuin kanin.
  • Uhanalaisuus: Elinvoimainen.

Metsäjänistä tavataan monenlaisissa ympäristöissä: niityillä, tunturien rinteillä, soilla, pelloilla, laidunmailla, metsissä. Lajia tavataan koko maassa, ja se on Suomen metsästetyin eläin: n. 200.000 vuosittain. Metsäjänis on enimmäkseen hämärä- ja yöeläin, mutta liikkuu myös päivällä. Ei nuku talviunta. Reviirin laajuus 85–100 ha, voi vaeltaa pitkiä matkoja.

Jänis vai rusakko

Rusakon turkki on talvella vaalean harmaanruskea, jäniksen valkoinen.
Rusakon korvat yltävät eteen ojennettuina kuonon kärjen yli, jäniksen ei.
Rusakon häntä on päältä musta, jäniksen ei.
Rusakon silmäterä on vaaleanruskea, jäniksellä tumman punaruskea.
Rusakon yläetuhampaissa olevat urat sijaitsevat keskellä hammasta, jäniksellä lähellä hampaiden sisäreunaa.

vai jotain siltä väliltä

Rusakko ja jänis voivat risteytyä. Ensimmäisen polven risteymässä uroksena on aina rusakko. Risteymät ovat lisääntymiskykyisiä molempien lajien kanssa.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page