© Copyright: Kuvat:

Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Metsämyyrä

Myodes glareolus

  • Tieteellinen nimi aiemmin: Clethrionomys glareolus
  • Lahko: Jyrsijät – Rodentia
  • Heimo: Myyrät – Cricetidae
  • Samannäköisiä lajeja: Harmaakuvemyyrä, Kenttämyyrät, Lapinmyyrä, Metsäsopuli, Peltomyyrä, Punamyyrä
  • Koko: Pieni myyrä. Kallo 2–2,5 cm, pää ja ruumis 8–13 cm, häntä 3,5–7 cm (noin puolet pään ja ruumiin yhteispituudesta), paino 15–40 g.
  • Yleiskuvaus: Pyöreähkö ruumis, lyhyet jalat. Selkäpuolelta punaruskea, harmaat kupeet, vatsapuolelta hopeisen harmaanvalkea, väriraja selvä. Pyöreähkö pää ja kuono, pienet silmät, pyöreät korvat pään sivuilla taaksepäin suuntautuneet. Häntä pitkähkö (noin puolet ruumiin pituudesta), päältä musta, alta vaalea.
  • Liikkuminen: Kävelee, juoksee, kaivaa. On myös hyvä kiipeilijä.
  • Jäljet: Etukäpälä 9 × 7 mm, neljä varvasta; takakäpälä 13 × 13 mm, viisi varvasta. Viisi anturaa etukäpälissä, kuusi takakäpälissä. Jälkijonossa askelväli noin 8 cm kävellessä, loikkiessa jopa 15 cm. Häntä jättää lumeen selvän jäljen.
  • Pesä: Pallomainen pesä lehdistä, sammalista, heinistä ja lintujen sulista 2–10 cm maanpinnan alla, mutta joskus myös puunjuuristossa tai puupinojen alla. Pesän ympärillä usein tunneliverkosto.
  • Lisääntyminen: Vuodessa 2–4 pesuetta, niissä 3–9 poikasta, syntyvät sokeina ja karvattomina, paino n. 2 g. Itsenäistyvät kolmiviikkoisina, sukukypsyys 45–60 päivän ikäisinä (naaraat kuukautta aiemmin kuin koiraat).
  • Äänet: Erilaisia vikiseviä ja kitiseviä ääniä etenkin parittelun ja aggresiivisten kohtaamisten yhteydessä. Poikaset voivat vikistä pesässä.
  • Ravinto: Pääasiassa kasvinsyöjä, syö monenlaista kasviravintoa: metsäkasvien vihreitä lehtiä, silmuja, varsia, kukkia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä. Pieniä määriä juuria, sieniä ja selkärangattomia.
  • Syömäjäljet: Voi varastoida ruokaa käytäväkammioihin syksyllä ja talvella. Jyrsii elävien puiden kuorta, jyrsimisjälkiä ei voi erottaa muiden myyrien aiheuttamista. Myös käpysyönnöksiä. Etelä-Suomessa pähkinäpensaan avatut pähkinät ovat tyypillisiä: pähkinässä pyöreä reikä, mutta ei näkyviä hampaanjälkiä. (Myös metsähiiri avaa pähkinöitä, mutta sen käsittelyn jäljiltä pähkinään ulkopintaan jää hampaanjälkiä.) Ruokailupaikoilta voi löytyä runsaasti avattuja pähkinöitä.
  • Jätökset: Lieriömäinen, 3–4 mm paksu papana, ohuempi kuin metsähiiren, yleensä mustanruskea (peltomyyrän jätökset ovat luonteenomaisesti vihertäviä). Papanoita siellä täällä myyrän kulkupaikoilla, mutta esimerkiksi pesän läheisyydessä kasaantumia.

Metsämyyrää tavataan koko Suomessa Pohjois-Lappia lukuun ottamatta. Laji onkin metsäpäästäisen ohella Suomen runsaslukuisin nisäkäs, jota tavataan runsaana metsissä, metsien ja soiden reunoilla ja hakkuuaukeilla. Sitä tavataan myös puutarhoissa. Tiheä aluskasvillisuus on oleellinen kaikissa elinympäristöissä. Talvisin metsämyyrää voi tavata myös sisätiloista esim. ulkorakennuksista ja ullakoilta. Metsämyyrä on aktiivinen läpi vuoden ja kaikkina vuorokauden aikoina, aktiivisimmillaan kesällä aamu- ja iltahämärissä. Metsämyyrän elinpiirin koko vaihtelee huomattavasti (300–7000 m²) ympäristön, vuodenajan ja sukupuolen mukaan. Vuotuiset kannanvaihtelut ovat suuria.

Myyräkuume

Myyrä voi aiheuttaa ihmiselle myyräkuumeen. Myyräkuume on virustatuti, jonka ihminen tyypillisesti saa käytyään syksyllä puuliiterissä, jossa metsämyyrä on vieraillut ja sen ulostetta on levinnyt hengitysilmaan pölynä. Suurin osa (n. 80%) tartunnan saaneista ei saa minkäänlaisia näkyviä oireita. Myyräkuumeen voin saada vain kerran – sen saatuaan ihminen saa siihen elinikäisen vastustukyvyn. Kuitenkin noin 5% sairastuneista saa keinomunuaishoitoa.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page