© Copyright: Kuvat:

Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Metsäpäästäinen

Sorex araneus

  • Lahko: Päästäiset ja kontiaiset – Soricomorpha
  • Heimo: Päästäiset – Soricidae
  • Samannäköisiä lajeja: Idänpäästäinen, Kääpiöpäästäinen, Mustapäästäinen, Vaivaispäästäinen, Vesipäästäinen
  • Koko: Pieni nisäkäs, keskikokoinen päästäinen. Pää 1,8–2 cm, pää ja ruumis 5–9 cm, häntä n. 3–5,5 cm, paino 6–12 g. Ruumiinpaino pienenee talvella.
  • Yleiskuvaus: Jonkin verran pitkänenäistä hiirtä ja myyrää muistuttava pikku nisäkäs. Lieriömäinen ruumis, lyhyet jalat. Turkki selkäpuolelta tummanruskea tai musta, kyljet vaaleanruskeat, vatsapuolelta harmaanvalkea. Pitkä, suippo kuono, punakärkiset hampaat, pienet silmät, lyhyet, pyöreät korvat. Ohut häntä yli puolen ruumiin mittainen, päältä tumma (selän värinen), alta vaalea (vatsan värinen).
    Sorex suvun päästäisiä on vaikea erottaa toisistaan. Metsäpäästäinen on suurempi kuin vaivais- ja kääpiöpäästäinen ja sillä on vaaleampi turkki ja ja jyrkempi väriraja selän ja vatsan välillä kuin mustapäästäisellä, mutta se muistuttaa suuresti idänpäästäistä.
  • Liikkuminen: Juoksu nopeaa ja touhukasta, käyttää aktiivisesti kuonoaan ympäristön tutkimiseen. Hyvä kiipeilijä, osaa uida, muttei niin hyvin kuin vesipäästäinen. Lumessa (pari)loikkaa.
  • Jäljet: Päästäisen jaloissa on viisi kynnellistä varvasta ja kuusi anturaa. Jäljet ovat hyvin pieniä ja kesällä harvoin löydettävissä. Talvella pariloikassa hangella loikkavälin pituus on 4–10 cm. Häntä jättää yhtenäisen jäljen askelten keskelle.
  • Pesä: Kupolimainen pesä on tehty heinistä, lehdistä ja sammalista, ja siinä on useita sisäänkäyntejä. Pesä voi olla esimerkiksi kannon tai kivien alla tai maakäytävässä.
  • Lisääntyminen: 1–3 pesuetta kaudessa, 3–10 poikasta (keskimäärin 6–7) pesueessa, syntyvät sokeina ja karvattomina. Paino 0,4 g. Vieroitetaan 22–25 päivän ikäisinä.
  • Äänet: Korkeataajuista viserrystä, kirkaisee ahdistettuna.
  • Ravinto: Monenlaisia selkärangattomia: matoja, kotiloita, etanoita, kovakuoriaisia, hämähäkkejä, siiroja. Syö myös raatoja, kohdalle osuneen linnunpesän munat ja kasviravintoakin (erityisesti siemeniä).
  • Jätökset: Pieni lieriömäinen, musta papana, sisältää saalishyönteisten kitiinikuoren palasia.
  • Uhanalaisuus: Rauhoitettu.

Metsäpäästäinen on metsämyyrän ohella Suomen yleisin nisäkäs, mutta yleisyydestään huolimatta melko harvoin nähty. Laji esiintyy koko maassa monenlaisissa ympäristöissä, missä vain on riittävä aluskasvillisuus, esim. pensaikoissa, metsissä ja puutarhoissa. Päästäisillä on hyvin nopea aineenvaihdunta, ja siksi niiden on syötävä säännöllisesti, vähän väliä. Päästäiset ovat aktiivisia päivät läpeensä, kerrallaan 1–2 tuntia liikkeessä, välillä pieniä lepotaukoja. Aktiivisuus vähenee huomattavasti talvella, jolloin päästäiset viettävät aikansa enimmäkseen maan alla. Metsäpäästäisen reviiri on laajuudeltaan 300–3000 m², riippuen ympäristöstä ja vuodenajasta.

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page