© Copyright: Kuvat:

Jouko Lehmuskallio, Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Naali

Vulpes lagopus

  • Nimi myös: Napakettu (aito naali), Sinikettu (tarhattu naali)
  • Tieteellinen nimi aiemmin: Alopex lagopus
  • Lahko: Petoeläimet – Carnivora
  • Heimo: Koiraeläimet – Canidae
  • Samannäköisiä lajeja: Kettu
  • Koko: Pienin koiraeläimemme. Pää 11–14 cm, pää ja ruumis 50–75 cm, häntä 25–50 cm, paino 2,5–8 kg (yleensä 3–4 kg). Koiraat yleensä hieman naaraita suurempia.
  • Yleiskuvaus: Kuin harmaa, pieni kettu. Kesäpuvussa selkäpuoli ja raajat harmaanruskeat, vatsapuoli valkeahko; talvipuku lumivalkoinen. Kallo ja hampaat kuten ketulla, mutta pienemmät. Kuono suippo, korvat pyöreäpäiset, lyhyet. Häntä pitkä, tuuhea. Raajat keskikokoiset.
  • Liikkuminen: Luonteenomaista ravaamista ja loikkimista, voi nousta hetkeksi kahden jalan varaan.
  • Jäljet: Munanmuotoiset, 5–6 × 4–4,5 cm, neljä silmiinpistävää varvasanturaa erillään keskusanturasta, kynsien jäljet selvät. Askelväli 20–25 cm kävellessä, 50–70 cm ravatessa, 90–120 cm loikassa. Lumijälki lehtimäinen.
  • Pesä: Laajoja käytäväverkostoja (4–12 sisäänkäyntiä jopa 30 m²:n alalla). Pesäkumpu erottuu usein ympäristöään rehevämmän kasvillisuutensa ansiosta. Voi käyttää useita pesiä. (Naalin poikaspesää ei ole havaittu Suomessa vuoden 1996 jälkeen.)
  • Lisääntyminen: Yksiavioinen. Parittelu maalis–huhtikuussa. Pentuja 2–10 (keskimäärin 5–6), syntyvät alkukesällä sokeina ja kuuroina, paino keskimäärin noin 60 g. Silmät avautuvat 14–16 päivässä, vieroitetaan 4–10 viikossa, sukukypsyys 10 kuukaudessa.
  • Äänet: Haukkuu ja ulvoo.
  • Ravinto: Kaikkiruokainen. Saaliina pikkunisäkkäät, etenkin myyrät ja sopulit, linnunmunat, erilaiset selkärangattomat. Syö myös raatoja ja marjoja.
  • Jätökset: Vaihtelevat suuresti ravinnon mukaan, pienemmät kuin ketulla, usein karvaisia, toisesta päästä kierteisiä, teräviä. Jätetään usein näkyville paikoille merkitsemään reviiriä. Jätökset ja ruoantähteet saattavat rehevöittää pesäympäristöä.
  • Uhanalaisuus: Äärimmäisen uhanalainen, rauhoitettu.

Naali on levinnyt sirkumpolaarisesti pohjoisella tundralle, puurajan yläpuolelle. Suomessa tavataan vuosittain vain muutama yksilö. Viimeinen varmistettu pesintä maassamme on vuodelta 1996 (Utsjoen Paistunturilla). Naali on aktiivinen läpi vuorokauden. Elää pareittain tai pienissä laumoissa. Talvella voi vaeltaa etelään 100 km:n etäisyydelle.

Turkiseläimenä kasvatettavaa naalia kutsutaan siniketuksi, villiä naalia napaketuksi.

Suomalaiset tarhaturkiseläimet

Suomi on maailman suurin ketunnahkojen tuottaja. Suosituin turkiskettu on (1) sinikettu (Vulpes lagopus), joka ei siis olekaan kettu vaan tällä sivulle esitetyn naalin siniharmaa värimuoto. Toinen suomalainen turkiskettu on (2) hopeakettu (Vulpes vulpes), joka on punaketun eli ‘aidon’ ketun jalostettu värimuoto. Toiseksi suosituin turkiseläin Suomessa on (3) minkki (Neovison vison), josta kasvatetaan useita eri värimuotoja. Muita Suomessa tarhattavia turkiseläimiä ovat (4) suomensupi (Nyctereutes procynoides) eli supikoiran tarhamuoto, ja vielä (5) hilleri (Mustela putorius).

Muita saman suvun lajeja
Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page