© Copyright: Kuvat:

Jouko Lehmuskallio, Jari Peltomäki, Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Orava

Sciurus vulgaris

  • Lahko: Jyrsijät – Rodentia
  • Heimo: Oravat – Sciuridae
  • Samannäköisiä lajeja: Liito-orava
  • Koko: Pienehkö nisäkäs, keskikokoinen jyrsijä. Pää 4,5–5 cm, pää ja ruumis 18–28 cm, häntä 15–25 cm, paino 200–400 g. Koiraat tavallisesti suurempia kuin naaraat.
  • Yleiskuvaus: Pitkähäntäinen, suurisilmäinen, tupsukorvainen jyrsijä. Selkäpuoli kesällä ruskea, talvella harmaa, vatsapuoli läpi vuoden valkoinen. Väritys kuitenkin vaihtelee paljon, hännän väritys mustasta (”kuusiorava”) punaiseen (”mäntyorava”), erilaisia ruskeansävyisiä välimuotoja on paljon. Pyöreähkö pää, pyöreähkö suippeneva kuono. Suuret silmät pään sivussa, pyöreähköt tupsupäiset korvat. Häntä pitkä, pitkäkarvainen, tuuhea. Jalat yleensä samanväriset kuin selkäpuoli. Suurempi ja erivärinen kuin liito-orava.
  • Liikkuminen: Kiipeää ja loikkii ketterästi, istuu takajalkojensa varassa. Tarvittaessa saattaa myös uida.
  • Jäljet: Etukäpälät 3–4 × 2,5 cm, neljä varvasta eteen suunnattuina, takakäpälät paljon pidemmät, 5–6 × 3 cm, niissä viisi varvasta. Jälkijonossa etukäpälien jäljet ovat takakäpälien jälkien sisäpuolella. Askelväli 40–80 cm. Jäniksen ja ketun jälkeen yleisin lumijälki Suomessa.
  • Pesä: Pienistä oksista tehtyjä, halkaisijaltaan noin 30 cm:n kokoisia palloja, jotka orava vuoraa lehdillä, sammalilla, heinillä, joskus myös keinotekoisilla pehmikkeillä. Pesä on tyypillisesti n. 6 metrin korkeudessa havupuussa, joskus myös lehtipuussa, hyvin harvoin matalammalla pensaassa. Voivat myös pesiä linnunpöntöissä, tikankoloissa ja rakennuksissa.
  • Lisääntyminen: Moniavioinen (koiraalla voi olla useita puolisoita). Kantoaika 35 vrk. 2–3 pesuetta vuodessa. Ensimmäinen poikue huhti–toukokuussa. Poikaset (1–6) syntyvät sokeina, kuuroina ja karvattomina, paino 10–15 g. Vieroitetaan 55–70 päivän ikäisinä, sukukypsyys 10–12 kuukaudessa.
  • Äänet: Naksuttelee ja piipittää.
  • Ravinto: Monenlaista kasviravintoa – siemeniä, etenkin kuusen (huonoina vuosina myös männyn), pähkinöitä, hedelmiä, marjoja, versoja, sieniä, kukkia; satunnaisesti myös eläinravintoa, esim. linnunmunia ja -poikasia.
  • Syömäjäljet: Puiden juurilla käpyjen rankoja ja suomuja kasoittain. Huonoina käpyvuosina kuusen katkottuja vuosikasvaimia kuusen juurella hangella.
  • Jätökset: Pyöreä tai lieriömäinen, n. 5 mm, vaihtelevanvärinen. Talvella helpommin nähtävissä, kesällä vaikea havaita.
  • Uhanalaisuus: Rauhoitettu, mutta myös riistaeläin, jonka metsästysaika on joulukuun alusta tammikuun loppuun.

Oravaa tavataan koko Suomessa. Se on puissa elävä jyrsijä, jonka elinympäristöä ovat metsät ja metsiköt, etenkin havumetsät. Orava elää myös puutarhoissa ja kaupunkien puistoissa, ulkoilualueilla ja pihoilla. Sitä voi tavata myös Pohjois-Lapissa alueilta, joissa ei kasva havupuita. Suomessa oravaa on metsästetty turkin vuoksi: 1900-luvun alussa saalismäärät olivat vuosittain noin miljoonan oravan luokkaa. Nahkat olivat silloisia vientituotteita. Nykyään oravaa metsästetään varsin vähän, 3.000–10.000 yksilöä vuodessa. Orava on enimmäkseen päiväaktiivinen ja aktiivinen läpi vuoden, mutta erittäin huonoilla säillä viettää paljon aikaa pesässä. Oravan elinpiiri on 3–30 ha ympäristöstä riippuen.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!

Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page