© Copyright: Kuvat:

Priscilla Trenchard

. All rights reserved.

Rotta

Rattus norvegicus

  • Nimi myös: Isorotta
  • Lahko: Jyrsijät – Rodentia
  • Heimo: Rottaeläimet – Muridae
  • Samannäköisiä lajeja: Metsähiiri, Vesimyyrä
  • Koko: Pieni nisäkäs, keskikokoinen jyrsijä, rotista suurin. Pää 4,5–5,5 cm, pää ja ruumis 21–29 cm, häntä 17–23 cm, paino 275–520 g. Koiras naarasta suurempi.
  • Yleiskuvaus: Turkki yleensä ruskeanharmaa selkäpuolelta, vaaleanharmaa vatsapuolelta. Pyöreähkö pää, suippeneva kuono, pienet silmät. Keskikokoiset pään sivuilla olevat korvat hienon karvan peitossa, Pitkä suomuinen häntä, hieman pään ja ruumiin pituutta lyhyempi. Lyhyet jalat.
    Vesimyyrän kokoinen mutta vaaaleampi turkki ja pitempi häntä, joka on suomupeitteinen eikä karvainen kuten vesimyyrällä. Paljon metsähiirtä suurempi, eikä vatsapuoli ole valkoinen kuten metsähiirellä.
  • Liikkuminen: Luonteenomaisesti nopeaa ravaamista, voi myös kävellä hitaasti vaappuen. Häirittynä loikkii nopeasti, ui hyvin, erinomainen kiipeilijä.
  • Jäljet: Kuin hiirillä mutta paljon suuremmat. Etukäpälät n.18 × 25 mm, neljä varvasta, takakäpälät 33 × 28 mm, viisi varvasta ja kuusi anturaa. Juostessa askelväli 9–10 cm. Juostessaan rotta pitää häntäänsä pystyssä, jolloin siitä ei jää jälkiä, mutta ollessaan paikoillaan rotta voi huiskia hännällään näkyvät jäljet. Voi jättää tummia öljymäisiä hajujälkiä paljon käytetyille kulkureiteille.
  • Pesä: Tyypillisesti iso kasauma mistä tahansa saatavilla olevasta materiaalista, jopa paperista, muovista ja ruoantähteistä. Pesä sijaitsee laajassa, paljon käytetyssä käytäväverkostossa usein kivien alla, ojassa tai puunjuuristossa.
  • Lisääntyminen: Moniavioinen. Voi lisääntyä läpi vuoden, mutta pääasiassa keväästä syksyyn, pesueita jopa 7 vuodessa. Poikasia 2–14 (tyypillisesti 7), syntyvät sokeina ja karvattomina, paino 6 g, itsenäistyvät 4–5 viikossa, sukukypsyys 3–4 kuukaudessa.
  • Äänet: Monenlaisia ääniä, mutta kimeä vikinä tavallisimmin kuultu.
  • Ravinto: Kaikkiruokainen opportunisti, suosii tärkkelys- ja proteiinipitoisia ruokia, muun muassa viljaa. Syö ihmisiltä jääviä ruoantähteitä, joskus myös esimerkiksi kynttilöitä ja saippuaa. Maaseudulla monipuolinen ruokavalio: siemeniä, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Rannikoilla tärkeänä ravintona äyriäiset. Vie usein ruoan piilopaikkaan syötäväksi. Pitää syödessään ruoan etukäpälissään.
  • Jätökset: Värttinämäisiä, toiseen päähän suippenevia papanoita, 15–20 × 5–6 mm, väri vaihtelee ravinnon mukaan, usein ryppäinä.
  • Haitallisuusluokitus: Vakiintunut vieraslaji.

Rotta on levinnyt ihmisen mukana kaikkialle. Suomessa sitä tavataan koko maassa, vain siellä täällä Pohjois-Lapissa on “rotattomia” alueita. Rotta on ihmisen seuralainen, ja siksi sitä tavataan siellä missä on ihmisiä. Laji viihtyy maatiloilla ja kaupungeissa, paikoissa, joissa on ruokavarastoja. Rotta on enimmäkseen yöeläin ja aktiivinen läpi vuoden. Elinpiirin koko vaihtelee huomattavasti ympäristön ja ravinnon saatavuuden mukaan. Jotkut yksilöt tekevät öisin 0,5 km lenkkejä.

Mustarotta, Rattus rattus

Toinen rottalaji, jota Suomessa voi sattumalta tavata, on mustarotta. Luonnostamme se on hävinnyt, ja on luokiteltukin meillä hävinneeksi lajiksi, mutta voi sitä joskus (harvoin) tulla maahamme lähinnä laivojen mukana. Kaikkiaan Rattus sukuun kuuluvia rottalajeja tunnetaan noin 60 ympäri maailmaa – Etelänapamannerta lukuun ottamatta.

Muita saman heimon lajeja

Seuraa meitä!



Tunnista lajeja!

Sivun alkuun / Top of the page